Blogin päivittäminen on nyt jäänyt vähän vähemmälle huomiolle, kun olen viilannut opinnäytetyötä. Kohta se on valmis, ja sitten onkin edessä elämänmuutoksia. Blogin lisäksi jossain määrin myös kotona treenailu on nyt jäänyt vähän vähemmälle. Olen kuitenkin yrittänyt edes vähän harjoitella tokokurssilla opittuja asioita. Esimerkiksi perusasennot ovat mielestäni kyllä huomattavasti parantuneet. Parhaiten Primo tekee perusasennon ruoka-aikana.  Vaadin pojalta kunnollisen perusasennon ennen kuin lasken kupin lattialle, ja on muuten mennyt oppi nopeasti perille. Lisäksi olen alkanut itse oppia jättämään sivulle-sanan pois, ja se entistä useammin muistan sanoa "viereen".

Tokokurssilla oli viime viikolla aiheena liikkeestä seisominen ja paikkamakuu. Liikkeestä seisomista tehtiin helppona harjoitteena, jossa huudettiin pysähtymiskäsky ja heti perään vapautettiin, palkkana käytettiin lelua. Käytin palkkana Primon treenileluja, jotka pääsääntöisesti ovat aina yli-ihania, mutta nyt niiden teho oli hieman laimea. Jokunen onnistunut harjoite saatiin kuitenkin aikaiseksi.

Osana liikkeestä seisomista harjoiteltiin paikallaan seisomista, mikä sekin oli meille vaikeaa. Primo helposti istuu herkun saadakseen, ja jos laskin herkkukäden kuonon eteen, Primo yritti nuolla/syödä käsiäni eikä siis seissyt kunnolla paikallaan. Muutama onnistuminen tuli tässäkin sitten kuitenkin. Mutta on vielä pitkä matka siihen, että voisin tavoitteen mukaisesti kiertää ympäri koiraa sen seistessä koko ajan paikallaan...  No, tietysti kurssin tavoite onkin, että opimme noita koulutustekniikoita ja harjoittelemme liikkeitä kotona, eihän 1h/vko ohjattua tokoa ihmeitä tee.

Meidän paikkamakuutkaan eivät ihan menneet putkeen. Tunnin edetessä Primosta alkoi yhä selvemmin näkyä myös väsyminen ja sitä kautta keskittymisen herpaantuminen. Jätkä nousi useita kertoja seisomaan vaikka en ollut kuin ehkä 1,5 metrin päässä ja paikallaoloaikakin oli koko ajan noin viidestä kymmeneen sekuntiin. Kaikkia näitä asioita pitäisi siis harjoitella paljon lisää.

Liikkeestä seisomisen opettelemiseen - ja miksei muuhunkin palkkaamiseen - sorruin ostamaan Primolle jälleen uuden lelun. Se on kuminen pallo, jota voi käyttää aktivointi- ja hammashoitoleluna. Siinä on siis sellaisia koloja, joihin voi tunkea nameja, tai sitten jos on muuten "kumihullu" koira, voi palloa käyttä ilman namejakin. Primo ei kuulu noihin pallohulluihin, mutta nami-ideasta se innostui heti. Uusi lelu siis toimii. Tulin myös ajatelleeksi, että voisikohan palloon laittaa vähän sitä koirien hammastahnaakin? Silloin se toimisi Primolle hampaidenhoitovälieenä. Tai ehkä ei pidä sillä tavoin alentaa treenilelun arvoa Primon silmissä, vaikka se hammastahnastaan tykkääkin.

Lumentulo on jossain määrin saanut Primon unohtamaan hihnakäyttäytymisen perusteet, eli innokas poika on lenkeillä alkanut yhä useammin taluttaa minua. Primolla on yksinkertaisesti niin kova kiire haistelemaan lumessa näkyviä jälkiä. Hetken se saattaa nuuskuttaa perusteellisesti, ja joskus jopa haukahtaa, ja sitten se ottaa juoksupyrähdyksen (eli saa pieniä hepuleita toistuvasti). Mutta kun hihna on vain noin 180 cm pitkä... siinä ei paljoa ehdi juosta. Kyllä Primo sitten kauniistikin kävelee, kun sille muistuttaa kummassa päässä hihnaa on määräysvalta, mutta välillä tuppaa koirapojalla olemaan vähän liikaa virtaa tassuissaan.

Ja tosiaan, lumesta ja pakkasesta huolimatta Primo on kyllä ollut aina innokas lähtemään lenkille. Ilmeisesti tassut meinaa kuitenkin välillä kylmettyä, sillä Primo on nyt muutamia kertoja alkanut nostella jalkojaan ja hyppelehtiä hassusti kesken lenkkiä. Toistaiseksi pikkumies on kuitenkin saanut ulkoilla ilman lisävarusteita - huomioliiviä lukuun ottamatta. Kun pakkaset tästä kovenee, saattaa takillekin tulla käyttöä.