Kuten otsikosta voi arvata, päätin sitten lähteä Primon kanssa ATT:lle epistelemään, kun töistä lähtiessä pakkasta oli vain yhdeksän astetta. Oltiin hallilla todella hyvissä ajoin, joten ehdittiin kunnon lämmittelylenkille. Puolivälissä ihanainen Bertta omistajineen tuli meitä vastaan, ja siitäkös riemu repesi. Tehtiin sitten loppulämmittely yhdessä, ja loppupuolella koirulit malttoivat sentään kävelläkin, ettei ollut ihan riehumista. Hallissa tosin molemmat sekosivat onnesta meitä alkeiskurssilla kouluttaneen Anne S:n nähdessään. Primo varsinkin rrrrakastaa Annea! Koirat keräsivät rataantutustumisen aikana hyvät kierrokset alle, Bertta haukkui emäntänsä perään ja Primo haukkui koska Bertta haukkui. Lisäksi Primo oli vain niin onnellinen hihnaa pidelleestä Annesta.

Kyseessä oli 15 esteen hyppyrata. Alku oli aika yksinkertainen, mutta loppuun olisi kuulunut tulla ainakin tällaisille mölleille vaikea ohjauskuvio, joka oikeaoppisesti olisi mennyt jotenkin takaakiertona ja jokin minulle tuntematon, tiukka ohjauskuvio siihen yhdistettynä. Arvasin että takaakiertoa siinä varmaan haettiin, mutta koska en osannut sitä ideaalia ohjaustapaa, päätin juosta putken viertä minkä kintuistani pääsisin ja tehdä valssin putken jälkeen. Tiesin että siinä piilee vaara olla suoraan koiran hyppylinjan edessä vauhtia hidastamassa, mutta se oli vain kestettävä.

Primo jäi hienosti lähtöön istumaan, menin ensimmäisen hypyn taakse ottamaan vastaan. Aika lähelle menin, osa ohjaajista meni toisenkin hypyn taakse, mutta en luottanut sen onnistumiseen niin varmistelin sitten, ja tällä kertaa ainakin se kannatti. Kolmas este oli U-putki, jolta jatkettiin suorassa linjassa olevalle hypylle, suoralle putkelle ja siitä viistosti vasemmalle muurille. Eli siis esteeltä nro 3 sai juosta minkä jaloistaan pääsi esteelle 6, melkein hallin toiseen päähän asti! Nämä esteet ja niitä seuranneet hypyt menivät hyvin, jopa pussi (jota ei olla taidettu tehdä edes sitten elokuisten episten) meni virheettömästi! Kehuin vuolaasti pussilla ja valssasin taas aika hitaasti ja melkein blokkasin koiran. Tuon vauhtisuoran jälkeen Primo oli niin liekeissä että tuli hirveä kiire ohjaamisen kanssa, hyvä etten juossut päin esteitä...

Neljänneksi viimeinen este oli siis hyvin loiva S-mallinen putki. Primo on yleensä putkihakuinen, joten huolimattomasti ohjasin (en muista huusinko edes ollenkaan "putki") ja niukasti Primo sujahti ohi, eli vitonen napsahti siitä. Putkelta tuli tosiaan kiire kolmanneksi viimeiselle esteelle kuten olin ennakoinutkin, mutta ainakin Primo hyppäsi esteet oikeasta suunnasta ja oikeassa järjestyksessä - tässä kohtaa nimittäin moni koira hyppäsi väärältä puolelta tai edestakaisin.

Olin niin onnellinen Primon mahtavasta menosta!! Maalissa poitsu repi raivoisasti narulelua ja selvästi palkkautui  - jes!!! Kipitin heti kuulemaan Annen kommentit ja etenkin sen minulle tärkeimmän asian - tepsuttiko Primo ennen hyppyjä vai ei? Annen mukaan varmistelen liikaa ja minun pitää oppia luottamaan Primoon (ehkä ei sitten tulisi aina niin kova kiire....), Primon tarvitsee oppia estehakuisemmaksi - ja sitten, mikä parasta - hypyt olivat normaaleja, ei sipsuttamista eikä minkäänlaista epäröintiä!!! Lisäksi etukäteen epäilemäni pussi onnistui hienosti laakista (vähän hitaasti Primo sieltä tuli, mutta tuli kuitenkin)! Myös lähdön onnistumista pidän itse tärkeänä, ja sekin meni ongelmitta.

Olin kyllä niin onnellinen! Toki oma huolimattomuus ohjaamisessa oli harmillista, mutta onnistuimme muissa (ainakin tällä hetkellä) tärkeämmissä asioissa, joista olen erittäin tyytyväinen. Olen todella aloittelija näissä tuloksissa, mutta jos nyt ymmärsin lappusia oikein, niin ihanneaika oli 41 sekuntia ja etenemä 2,8 m/s. Meille tuli 5 virhepistettä kiellosta putkella (hassua, kuitenkin ehkä Primon lempieste..), aikamme oli 32.40 sekuntia ja etenemä 3,52 m/s. Ihanneaika tuli siis alitettua, ja sijoituksemme mediluokassa oli 5./15. Kolme koirakkoa teki puhtaan radan, ja muistaakseni ensimmäiset 8 koirakkoa alittivat ihanneajan. Tuloksella ei sinänsä ole merkitystä, olen superonnellinen kivasta fiiliksestä ja pienistä onnistumisista! Näitä kokemuksia meille lisää!

Nyt sitten vain harjoittelemaan sitä ohjaamista ja koiraan luottamista, ja vahvistamaan Primon estehakuisuutta...