Eilen Primo näki ensimmäistä kertaa ihka oikeita sorsia. Aluksi poika vain jähmettyi katselemaan lintuja, sitten se kokeili haukahtaa kerran, ja lopuksi se teki vielä pienen hypähdyksen. Primo vaikutti siltä, että olisi mielellään tehnyt lähempääkin tuttavuutta.

Oli hauska nähdä tämä aitojen sorsien tapaaminen, koska joulupukki toi Primolle vaakkuvan lateksisorsan. Hetken vierastamisen jälkeen poika on riepotellut sitäkin lelua sydämensä kyllyydestä. Primolla onkin monta suosikkilelua, ainoastaan palloista se ei juurikaan piittaa.

Ehdin jo olla huolissani siitä, ettei Primo koskaan opi olemaan piittaamatta vastaantulevista ihmisistä ja/tai koirista. Vastoin parempaa tietämystäni en ihan pikkupentuaikana kiinnittänyt ohittamiseen paljoakaan huomiota, sillä lähes kaikki ihmiset halusivat silittää söpöä kooikerhondjepentua tai antaa omien koiriensa tulla tutustumaan pieneen karvapalleroon. Olen siis aikaisemmin tehnyt vain muutamia ohitusharjoituksia. Eilen päätin kuitenkin aloittaa harjoittelun säännöllisemmin, ja ilokseni huomasin jo tänään lenkillä pieniä tuloksia. Ohittamista pitää toki harjoitella vielä pitkään ja paljon, mutta Primollahan onkin ikää vasta vajaat viisi kuukautta.

Onnekseni Primo ei myöskään ainakaan toistaiseksi ole kuitenkaan raivoisasti lähtenyt muita ihmisiä kohti tai haukkunut vastaantulevia koiria. Joidenkin ohi ajavien autojen perään poika kylläkin yrittää toisinaan tehdä rynnistyksen, ja tänään jotkin autot saivat myös haukkuja osakseen. En ymmärrä mistä tällainen Primon autoinnostus on lähtöisin, mutta toivon että sekin menee ohi ja paranee ohitusharjoituksilla.

Keskiviikkona Primolla onkin napatyräleikkaus edessä. Toimenpide itsessään ei jännitä minua, vaan enemmänkin se, miten Primo pärjää viikon verran kaulurin kanssa. Eläinlääkäri lohdutti etukäteen, että pennut yleensä suhtautuvat kauluriin suopeammin kuin aikuiset koirat. Toivotaan, että hän on oikeassa.

Alla kuvia Primon sorsaleikeistä 9. tammikuuta 2010.