Primo sai viettää viimeviikkoista ystävänpäivää mukavalla tavalla, nimittäin poitsu pääsi työpäiväni ajaksi kyläilemään Mindin luokse. Kaveruksilla oli ollut ilmeisen hauska päivä, kuten Suvin ottamista kuvista voi päätellä. Päivän päätteeksi kävimme vielä yhdessä lenkillä, ja tulipa parin kuukauden tauon jälkeen käytyä pitkästä aikaa Varissuon koirapuistossakin. Sattuikin sopivasti, ettei puistossa ollut kuin vanha tuttu Rodi-doobermanni. Primo ei enää mielistellyt Rodia pusuttelemalla, mutta nöyristeli kuitenkin sopivasti, eikä Rodin ja Primon välillä ollut minkäänlaista dramatiikkaa.

Lenkkeilymaisemia 20.2.2012.

Viime viikon agilitytreenien osalta on myös jäänyt päivitys tekemättä, mutta eipä siitä kerrasta niin paljon kerrottavaa olekaan. Tehtiin aika lyhyttä radanpätkää, jonka periaatteessa olisi pitänyt olla melko helppoa. Mutta jostain syystä en saanut omaa ohjausta ollenkaan rauhoitettua, vaan ryntäilin sinne tänne. Siitä syystä olin aina yhden ja saman putken jälkeen väärin ottamassa Primoa vastaan, jolloin se tuli väärään ohjauskäteen ja ohitti edessä olevan hypyn. Primolla oli aivan mieletön vauhti päällä, ja jotenkin kai luulin että ohjaajana minun pitää lähteä kilpajuoksuun mukaan... Oikeasti rauhallisella ohjaamisella olisi ehtinyt ihan hyvin, minkä tosin huomasin vasta aivan lopputunnista kun tauon jälkeen kokeilimme saada edes yhden onnistuneen ohjauksen aikaiseksi.

Onneksi sentään kepit sujuivat ihan hyvin, ja alkaa näyttää siltä että puomin alastulokontaktin paikka on myös iskostunut Primon mieleen. Ei silti ollut erityisen hyvät treenit. Koira teki jälleen hienosti, mutta ohjaaminen vain on niin vaikea....

Primo tarkkana 20.2.2012.

Viimeisen parin viikon aikana olemme tehneet melko pitkiä lenkkejä, ja useampaan otteeseen myös luonnonsuojelualueella kiipeilyn merkeissä. Huolimatta lumentulosta sain alkuviikosta päähäni myös kahlata vähän hangessa pellolla. Primo aina seurailee mukisematta kaikkialle, mutta tällä kertaa se pysähtyi muutaman kerran keskelle peltoa ja tuijotti minua, ja katse kertoi tasan tarkkaan miten paljon poitsu arvosti minun mahtavaa ideaani "oikaista" pellon poikki. Jätkän rintakarvoista ja jalkojen välissä roikkui nyrkin kokoisia lumipaakkuja, kun vihdoin pääsimme takaisin tielle.

Vaarniemenkalliolla 21.2.2012.

Eilisissä treeneissä koutsi epäili, josko olisimme kiipeilleet vähän liiankin paljon viime päivinä, sillä Primo ei hypännyt aivan yhtä hyvin kuin aikaisemmin. Nyt täytyykin ottaa muutama päivä rauhallisemmin, ja yrittää muistaa muutenkin malttaa pitää rauhallisempia päiviä lenkkien suhteen.

Eilen teimme lyhyitä suoria pätkiä hyppy- ja putkiyhdistelmiä. Ne sujuivat vaihtelevasti; eniten Primoa mietitytti okseri, jota emme ole moneen kuukauteen kokeilleetkaan. Puomin alastulot sujuivat erinomaisesti ja paremmalla vauhdilla kuin viimeksi. Keppejä kokeiltiin myös, sekä lelu- että namipalkalla. Lelun kanssa loppuosan vauhti oli mielestäni parempi, namin kanssa lähtö oli nopeampi - siinäpä miettimisen aihetta seuraavalle kerralle...