Keskiviikkona treenailtiin agilityä toista kertaa ulkokentällä. Aloitettiin jälleen keinulla, saatiin kivoja, onnistuneita toistoja alle! Rutkasti vain treeniä lisää, josko siitä joskus saataisiin vielä oikea, kokonainen estesuoritus.

Rataa treenattiin pätkällä, joka muodostui 15 esteestä: radalla oli A, putki, muuri ja loput hyppyjä. Alussa oli yksi hyppy, sitten takaakiertona toinen ja sen jälkeen hyppyjä vinottain mutta suorassa linjassa. A:n jälkeen piti valssata parin hypyn kautta putkelle, jonne piti ohjata joko persjättönä tai takaaleikkauksella. Sitten jatkettiin jälleen hyppysumaan, jossa oli vähän kuin puoliympyrän muodossa hyppyjä ja yhteen väliin piti tunkea valssi ennen kahta viimeistä hyppyä. Vaikea selittää ilman ratapiirroksia... Joka tapauksessa olin hyvin epäileväinen sen suhteen, osaako Primo suorittaa vinossa olevat hypyt, mutta hyvin se sujui kun sinne asti päästiin. Nimittäin kahdella ensimmäisellä yrityksellä jätkä lähti täysin lapasesta ja juoksi riemuissaan ympäri kenttää.

A:n kontaktit olivat mielestäni oikein hyvät meiltä, ei nyt mikään järkyttävän nopea, mutta ihan reippaasti poitsu kiipesi ja pysähtyi alastulolla oikeaan kohtaan eikä edes meinannut tulla läpi. Jippii! Vielä pitäisi opetella itse etenemään vähän pidemmälle vapauttamaan (kai se onnistuisi, pitäisi vain luottaa koiraan), jotta ei tulisi niin kova kiire (ainakin kun Primo on tuolla turbo-vaihteella). Luulin että viimeistään putkelle leikkaaminen olisi meidän kompastuskivi, mutta vielä mitä, Primo haki oikean pään (putki oli melkein V:n mallisesti, osa koirista valitsi väärän pään) ja meikä jäi tuijottamaan monttu auki että miten se tuon osasi, ja hups, sitten olikin taas kiire ja ohjaus auttamattomasti myöhässä...

Vaikeinta meille olikin sitten se lopun hyppyhässäkän valssi, aina jäi jokin hyppy välistä kun ohjaus ei osunut kohdilleen. Mutta lopulta saatiin ohjauskuvio toimimaan ja siihen olikin hyvä lopettaa. Selvästi useampi toisto sai Primon jo väsymään (kun oli alussa turboillut niin kovin), mutta aikas kivasti jaksoi viimeisen toiston palkkana vähän repiä vielä leluakin. Jäi kyllä niin hyvä mieli näistä treeneistä!

Loppukävelylle mentiin punavalkovoittoisessa porukassa (koohot Orson, Omar, Kiia, Flora, Primo), poikkeuksena oli vain merle-aussiepentu Sissi. Kävelyn jälkeen Primo pääsi vielä leikkimään vähän Floran kanssa. Aluksi oli pientä leikkiinkutsua ja "tanssahtelua" ilmassa, mutta loppujen lopuksi Primo hepuloi juoksemalla täysillä isoja ympyröitä ja kahdeksikkoja meidän ympärillämme yrittäen saada Floraa mukaan juoksuleikkiin - tuloksetta. Ei siitä kyllä yritystä puuttunut. Kaiken turboilun ja hepuloinnin lopputulemana oli hyvin ulkoilutettu koira!

Helatorstaina startattiin aamulla kaatosateessa kohti Helsingin ryhmänäyttelyä. Siihen on syy, miksi en kovinkaan mielelläni ajele yksin Helsingissä: palloilin varmaan puoli tuntia ties missä navigaattorin toistellessa taukoamatta "laskee uudelleen, laskee uudelleen..." Nooh, lopulta se näyttelypaikkakin löytyi sieltä sitten. Helsingissä ei onneksi koko aikana satanut pisaraakaan, vaikka välillä oli synkän näköistä.

Eksymisestä huolimatta ehdimme paikalla hyvissä ajoin, ja kehäkin oli reilusti myöhässä. Omaa vuoroa odotellessa rodusta kiinnostuneet kävivät juttelemassa ja tutustumassa poitsuun - Primo oli näyttelyssä rotunsa ainoa edustaja. Kehässä kaikki ei mennyt ihan nappiin: vaikka Pöytyällä mittaaminen sujui ihan hyvin, päätti Primo ilmeisesti nyt nähneensä mittoja tarpeeksi ja kiipesi suunnilleen väkisin syliini. Noh, aina jonkin epäonnistuessa jokin onneksi onnistuukin, nimittäin liikkeet sujuivat nyt todella hyvin - vieläpä nurmikentällä! Yleensä siellä pojan nenä on aina kuin liimattuna maassa.

Primo sai mielestäni ihan ok:n arvostelun ja tuloksena oli EH. Kehän päätteeksi tuomari tuli sanomaan, mistä asioista hän poikaa rokotti: tärkein oli koko, mittaustuloksesta huolimatta ("Taitaa se juuri ja juuri siihen 40 cm mennä") Primo oli hänelle liian kookas ja lisäksi liian neliömäinen. Vähän hän sanoi rokottaneensa myös väistämisestä. Eipä tuo mitään, päivä kului kuitenkin mukavasti kooikereista jutellessa. Suville iso kiitos seurasta ja apukäsistä sekä Primon kuvaamisesta - Suvin ottamia kivoja kuvia nähtävillä täällä.