Viikko sitten lauantaina menimme yhteislenkille kaverini ja hänen noin 8 kk:n ikäisen hovawart-narttunsa Pimun (Damirazin Kodin Onnetar) kanssa. Kokoerosta huolimatta Primo ja Pimu tulivat hyvin juttuun ja jaksoivat leikkiä ja juoksennella, kunnes Primoa alkoi väsyttää ja se alkoi vilautella ikeniään kaverilleen. Mutta tunti metsässä tuli aikaa vietettyä, ja koirat saivat mukavasti purkaa energiaansa.

Kuluneella viikolla Primo on joutunut olemaan vähän vähemmällä huomioinnilla, sillä minulla on meneillään loppurutistus opinnäytetyön kanssa. Poika tuntuu ymmärtäneen uurastukseni, sillä se on tyytynyt luiden pureskeluun eikä ole kantanut kasapäin leluja jalkoihin kirjoituspöydän ääreen. Eikä meillä vallan toimettomana olla oltu - keskiviikkona oli viimeistä kertaa L-SSK:n aktivointikurssia. Tapasimme Runosmäessä, ja lajivuorossa oli koiratanssi. Se oli oikeastaan aika hauskaa, ja Primo hoksasi juonen nopeasti. Minulla oli herkkuna lihapullia, jotka kelpasivat jätkälle paremmin kuin hyvin - välillä se tarjoili kaikkea mahdollista yrittäessään hoksata mitä ajan takaa. Opettelimme muutamia yksittäisiä liikkeitä, joista saimme tunnin päätteeksi koostaa oman lyhyen esityksen, joka sitten esitettiin kaikille.

Perjantaista sunnuntaihin Primo sai oleskella mökillä minun ja vanhempieni kanssa. Vähän tämänsyksyiset susihavainnot saivat punttini iltalenkillä tutisemaan, mutta onneksi emme törmänneet yhteenkään nelijalkaiseen. Lauantaina minä, Jonna ja Sofia lähdimme tekemään neljälle koiralle verijälkiä. Teimme kaksi n. 150 metrin jälkeä yhdellä kulmalla (Islalle ja Primolle) sekä kaksi n. 300 metrin jälkeä kahdella kulmalla (Uffelle ja Eetu-beaglelle).

Tänään oli vuorossa jälkien ajamista. Ajamisjärjestyksen huomioon ottaen uskoisin, että kaikki jäljet ehtivät olla metsässä n. 22-24 tuntia. Meillä kävi erinomainen tuuri, sillä sankoin joukoin liikkeellä olleet hirvimiehet eivät tulleet jälkimetsäämme tai edes ampuneet kuuloetäisyydellä. Ensimmäisenä jäljelle pääsi Primo. Pitää myöntää, että minulla oli melkoisia epäilyksiä Primon jäljestämisen suhteen, koska maasto oli huomattavasti ensimmäistä mejä-kertaa haastavampaa ryteikköineen ja kosteikkoineen. Jälki oli ehkä myös hivenen edellistä pidempi.

No, vein Primon alkumakaukselle, annoin rauhassa haistella, opastin ensimmäiset 10 metriä ja sen jälkeen ei juurikaan tarvinnut kuin kehua muutamaan otteeseen. Primo eteni hyvää vauhtia mutta jälkiliina pysyi koko ajan hieman löysällä, eli juosta tai jarrutella ei tarvinnut. Kulman meinasi lähteä rengastamaan, mutta puoliympyrän tehtyään palasi takaisin jäljelle ja seurasi sitä taas oikeasta kohtaa. En ollut uskoa koiraa samaksi kuin reilu viikko sitten Raisiossa mejämetsällä! En tiedä onko puolentoista viikon aikana tekemistäni metsätreeneistä ollut hyötyä vai onko Primolla päässä raksuttanut niin ahkerasti (ja omakin tämänkertainen rentous varmaan vaikutti positiivisesti), mutta jätkän työskentely oli kaikin puolin sujuvaa eikä se välittänyt mitään ryteiköistä tai mistään. Kerrassaan mainiota! Olen todella iloinen! Tästä on taas hyvä jatkaa harjoittelua.  Ehkä ensi vuoden puolella loppukeväästä voisi kokeilla päästä jonnekin mejäkokeeseenkin, mikäli pääsemme hyvin tuloksin harjoittelemaan laukauksensietoa ja Primon kiinnostus jäljestystä kohtaan pysyy yllä.

Primon jälkeen jäljestysvuorossa oli Uffe. Primon eno käyttäytyi metsässä hyvin samaan tapaan kuin Primo Raisiossa ensimmäisellä jäljellään. Uffe tiesi mitä tehdä, mutta jännitti selvästi, pysähtyi välillä kuuntelemaan metsän ääniä, ja muutamaan otteeseen poika piti palauttaa jäljelle ja opastaa jatkamaan. Uffelle hieman pidempi jälki oli hyvä valinta, sillä se rentoutui selvästi loppua kohden ja jäljestäminen alkoi olla sujuvampaa ja eteneminen itsevarmempaa. Sama ensikertalaisen jännitys näkyi Islassakin. Tukea ja opastusta tyttönen tarvitsi, mutta malttaessaan keskittyä jäljestäminen sujui Islaltakin hyvin.

Lopuksi jälkeä pääsi tekemään Eetu. Aluksi Eetu vaikutti hieman hämmentyneeltä, mutta puolivälissä pieni mies pääsi oikein vauhtiin ja loppua kohden tahti sen kuin kiristyi. Jäljestystyyli oli vähän erilainen kuin koikkereilla, sillä Eetu kulki hieman jäljen sivussa kun taas Primo, Uffe ja Isla jäljen päällä. Päivän ylpein ilme nähtiin taatusti Eetun kasvoilla, kun se sai kantaa metsästä sorkan pois. (Koikkerit eivät osoittaneet suurempaa kiinnostusta sorkan kantamiseen, vaan olivat täysin tyytyväisiä kaadolla saamiinsa herkkuihin.)

Jälkien ajamisen jälkeen koirat pääsivät vapaina juoksemaan ensin pellolle ja siitä jatkoimme metsätielle lenkille. Koirat vaikuttivat nauttivan täysin siemauksin vapaudesta, mutta pysyivät silti hyvin matkassa mukana. Ja kotimatkalla autossa sekä lopulta kotona olikin sitten mukavan rauhallinen koikkeri toiminnallisen päivän päätteeksi.  Yritin tänään ottaa kuviakin mejämetsästä, mutta kuvat olivat luokattoman huonoja. Sateinen, harmaa ilma ei ollenkaan parantanut kameran toimintakykyä. Lähes kaikki kuvat ovat epämääräisen suttuisia.

Lopuksi kuitenkin pari kuvaa Primon ja Pimun tapaamiselta ja tältä päivältä.

Pimu ja Primo 23.10.2010

Primo se tykkää haasteista (pienempikin keppi varmaan riittäisi...).

Ilmeet puhukoon puolestaan...

 

Eetu kantaa sorkkaa 31.10.2010.