Torstaina oli kuudetta ja viimeistä kertaa L-SSK:n tottelevaisuuskoulutusta penturyhmässä. Meillä oli 2 kouluttajaa paikalla, jotka kumpikin ohjasivat kahta "rastia", jolloin kaikki koirakot tekivät tunnin aikana neljä rastia. Ensimmäinen, johon Primon kanssa menimme, oli ovesta kulkeminen. Toisena oli maahanmeno, jonka harjoitteluun saimme uusia vinkkejä.

Kolmas rasti oli sivulletulon harjoittelua, ja sekin sujui Primolta ihan mukavasti, kun olemme sitä kotonakin ehtineet harjoitella. Uskalsin ottaa Primolta hihnankin irti, eikä se lähtenyt muita koiria morjenstamaan vapaaksi päästyään vaan jatkoi kuuliaisesti harjoituksen suorittamista.

Neljäntenä oli uusi tehtävä, nimittäin koiran eteen lähettäminen. Primo vaikutti vähän hölmistyneeltä, että ihanko totta tästä saa nyt lähteä juoksemaan vapaasti syömään nameja pahvilaatikon päältä, kun yleensä pitää aina pysyä aivan lähellä ja odottaa lupaa syödä. Saimme kokeilla harjoitusta niin kauan kunnes se onnistui, ja ehkä neljännellä tai viidennellä kerralla Primo suoriutui jo loistavasti. Pitää alkaa harjoitella tuota uutta asiaa nyt sitten myös kotona.

Viimeinen koulutuskerta meni oikein mukavasti. Primo kuunteli ja keskittyi hyvin, ja oli kiva saada jälleen uusia koulutusvinkkejä. L-SSK:n jatkotottelevaisuuskurssi siirtyy myöhemmälle kevääseen, koska sen on tarkoitus tapahtua ulkona ja toistaiseksi ei ole sopivaa kenttää, jossa harjoitella. Virusmäenkenttä, jossa koulutus alun perin oli ilmoitettu pidettäväksi, on vielä lumen, jään ja veden vallassa.

Viikonlopuksi lähdimme taas vanhempieni luokse. Lauantaina olin Primon kanssa pururadalla kävelemässä. Primo nautti, kun sai kirmailla vapaana ja haistella metsän tuoksuja. Tein lenkin aikana luoksetuloharjoituksia ja mietittyään ensimmäisellä kutsukerralla hetken Primo tuli muutoin aina vauhdilla luokseni. Reipas poika!

Lähdin lauanatai-iltana kaverini luokse, ja Primo jäi vanhempieni hoiviin. Jostain kumman syystä Primo oli kuulemma alkanut - ei pelkästään haukkua, vaan - ulvoa perääni! Minusta tämä on varsin kummallista erityisesti siksi, että vanhempani olivat kuitenkin sisällä kotona Primon kanssa. Äiti oli jopa yrittänyt kutsua Primoa pois eteisestä ulvomasta - tuloksetta. Edes siankorva ei ollut kelvannut, vaikka yleensä ruoalle perso pikkupoika ei koskaan kieltäydy herkuista! Vasta kun äiti oli piilottanut siankorvan maitotölkkiin ja antanut sen Primolle, oli jätkä lopettanut metelöinnin ja keskittynyt ratkaisemaan maitotölkki-pähkinää.

En ymmärrä miksi ihmeessä Primo reagoi sillä tavalla, mutta pitää varmaan palata yksinoloharjoittelun alkeisiin ja muistuttaa Primolle, ettei sen maailma luhistu vaikka se hetken joutuisikin olemaan minusta erossa. Edelleenkään Turussa eivät naapurini onneksi ole valittaneet Primon haukkumisesta tai ulvomisesta, joten ilmeisesti siellä ei ole ongelmaa. Tuskin pieni yksinoloharjoittelu silti pahaa tekee.

Tänään olimme vielä näyttelykoulutuksessakin Uudessakaupungissa. Laskujeni mukaan paikalla oli 20 koiraa, ja tilat tuntuivat välillä jo ahtailta. Primosta näki, että emme ole muutamaan viikkoon sen kummemmin harjoitelleet näyttelykäyttäytymistä. Poika oli kovin kiinnostunut muista koirista eikä meinannut muistaa, että palkka tulee istumisen sijaan seisomisesta. Positiivistakin edistystä on kyllä tapahtunut, sillä pöydällä kopelointi sujui hyvin. Ainoastaan hampaita katsottaessa Primo yritti vähän vääntelehtiä, mutta asettui sitten.

Iltalenkillä tänään Turussa Primo osoitti edistymistään autojen suhteen. Kävelimme pienen matkan vilkkaan Jaanintien vartta, ja autoletkan mennessä ohitsemme Primo otti itse katsekontaktin minuun! Poika ei tehnyt yhtäkään rynnistystä autojen perään koko lenkin aikana, vaikka aikaisemmin tällä viikolla vielä liikennevaloissa haukkui muutamalle autolle. Pyöräilijätkin Primo jättää nykyään lähes joka kerta haukkumatta eikä yritä lähteä perään, tänäänkin kaikkien pyörilijöiden ohittamiset sujuivat mallikelpoisesti.

Alla kuvia Primosta 7-kuukautispäivänään 27.3.2010.

"Mennään jo!" Primo malttamattomana pururadalla.

 

Primo tulee vauhdilla luokse niin että lumi vain pöllyää!