Toukokuun aikana olemme vähitellen palanneet harrastusten pariin alettuani toipua keuhkokuumeesta ja influenssasta. Heti kuun alussa oli ATT:llä epäviralliset agilitykisat, ja noh, siellä taisi tulla otettua ensimmäiset juoksuaskeleet sitten sairaalasta pääsyn... Eihän se kovin kummoisesti mennyt, mutta ei rata huonoimpiakaan suorituksiamme ole. Tuomarina toimineesta Esasta on kai tullut Primolle jo liian hyvä tuttu, ja ensimmäistä kertaa jätkä päätti sitten tehdä pienen pyörähdyksen tuomaria morjenstamassa... Olisi pitänyt tajuta, Primo tuijotteli Esaa niin kiinnostuneesti jo lähdössä että reitiltä poikkeaminen oli tavallaan ennalta-arvattavissa - jos vain olisin osannut lukea koiraani siinä tilanteessa.

IMG_1905.jpg

No, tuomarin luona pyörähtämisestä ei kuitenkaan virhettä tullut, kai se oli riittävän pieni pyörähdys. :) Vitonen tuli myöhemmin puomilta. Primo näytti ensin tulevan nätisti ja jopa hyvin rauhallisesti kohti puomin alastuloa, mutta jotenkin se keksi viime hetkellä hypätä komeassa loikassa kontaktipinnan yli. Loppurata meni hyvin, vaikka minulla meno hyytyikin loppusuoralla totaalisesti. Siinä kohtaa kun ei juoksuaskel lähtenytkään niin kuin olin aikonut, muistui mieleen, että  tosiaan toipilaitahan tässä ollaan... :) Vitosellamme tulimme neljänsiksi. Rata on nähtävissä täällä: klik.

Seuraavat epikset olivat kotihallilla Helatorstaina. Niiden järjestäjänä toimi Suvi, sillä epikset olivat varainkeruutapahtuma hänen Junior European Open -kisareissuaan varten. Yleensä otan Primon kanssa epiksissä vain yhden radan, mutta nyt juoksimme kaksi rataa medimölleissä. Kyseessä oli agilityrata. Kolmantena esteenä oli A, jonka kohdalla huomasin että Primolla on hirveä meno päällä. Se juoksi kovempaa kuin varmaan ikinä (epävirallisissa) kisoissa, ja jossain vaiheessa rataa huomasin ettei sitä tarvitse (tai olisi tarvinnut) saatella esteille. Kun tajusin Primon vauhdin, en halunnut pysäyttää sitä (enää puomillekaan, kun A:lta jo tuli kontaktivirhe) ja jotenkin menin myös vähän "paniikkiin" kun yritin pysyä Primon vauhdissa mukana. Hetkeksi unohdin radan ja olin ohjaamassa putken jälkeen uudelleen A:lle - muistin viime hetkellä korjata, ja melkein törmäsin itse siivekkeeseen. Loppurata meni kuitenkin mielestäni ihan hyvin, erityisen onnellinen olin Primon mahtavasta asenteesta! Rata 1, tulos 10: klik.

Toiselle radalle ei ihan samanlaista vauhtia enää saatu, mutta kontaktit maltettiin paremmin. Puomi menee näköjään joko loikkaamalla tai hiippailemalla, kaikesta mahdollisesta kontaktiharjoittelusta huolimatta. No, jatketaan harjoituksia edelleen... Tältä radalta saimme kuitenkin nollatuloksen ja sijoituimme toisiksi. Palkintona oli aivan mahtavan iso kassillinen koiranherkkuja, -ruokaa ja -leluja, ja toki omistajaakin oli muistettu. :) Päivä oli oikein mukava ja tapahtuma onnistui hienosti.

IMG_2369.jpg

Muutoin toukokuu on ollut enimmäkseen hiljaiseloa. Epiksissä juoksemisesta huolimatta olen kuitenkin yrittänyt ottaa rauhallisesti ja lenkitkin ovat olleet kevyitä. Vasta lähiaikoina olemme laajentaneet lenkkejä metsiin ja kallioille, ylämäet kun tuntuvat vielä aika raskailta. Pentulaatikolla olen kuitenkin ehtinyt vierailla: olen nyt kaksi kertaa käynyt kuvaamassa Rianna-Luiz -pentuja Raumalla. Tuoreimmat kuvat 5-viikkoisista naskalihampaista löytyvät täältä. Kaikki pennut ovat nyt varattuja.

Viime viikolla Primo kävi eläinlääkärillä näyttämässä hampaitaan. Olen jo jonkin aikaa seurannut hammaskiven tilannetta, ja nyt kun Primon hampaan pinnasta lohkesi palanen, päätin viimein käydä näyttämässä jätkän purukalustoa myös ammattilaiselle. Suun tilanne ei ollut mitenkään hälyttävä, lohjennut pala oli hammaskiveä eikä hammasta itseään. Sovimme kuitenkin, että Primo pääsee kesäkuun aikana hampaidenpuhdistukseen ennen kuin kulmahampaiden hammaskivi aiheuttaa ikävän ientulehduksen. Kuulemma tämä on juuri sopiva hetki puhdistukselle, kun hammaskiveä kuitenkin jo on mutta se ei vielä ole tehnyt tuhojaan suussa.

Sain viimein kirjoitettua puhtaaksi Primon Ruotsissa saaman näyttelyarvostelun, ja se löytyy nyt tulossivulta.