Kuten otsikosta näkyy, tällä viikolla ollaan Primon kanssa taas paineltu ympäri Turkua erilaisissa harjoituksissa. Olen jo aikaisemmin keväällä huomannut L-SSK ry:n aloittaneet näyttelykoulutukset tiistai-iltaisin, mutta aina on ollut muuta menoa, kova väsymys tai niin helteistä, etten ole toimeentunut osallistumaan. Tänä tiistaina ilma oli oikein sopiva, joten päätin lähteä pikkupoitsun kanssa Virusmäen kentälle.

Paikalla oli yksi cockerspanieli, yksi lagotto romagnolo, neljä walesinspringerspanielia sekä Primo. Yksi paikalla olleista springereiden omistajista oli Marjo Jaakkola, joka on Primoa tuomaroinutkin kahteen otteeseen. Kouluttaja oli L-SSK:n näyttely- ja kasvatustoimikunnan pj Erika Savakko.

Koulutus oli hyvin perusteellinen. Aloitimme seisomisharjoituksilla ja sitten juoksutimme koiria ympyrässä. Jokainen koira tuli myös yksitellen tuomaroitavaksi, ja se ei ollutkaan mikään pikainen vilkaisu, vaan "tuomari" tutki jokaisen koiran perusteellisesti, juoksutti kolmion ja edestakaisin ja pyysi vielä seisomaan. Teimme myös niin, että kouluttaja piti vuorotellen kutakin koiraa sillä aikaa, kun me koulutukseen osallistuvat kävimme vuorotellen tutkimassa muiden koiria. Näin koulutukseen osallistuvat koirat saivat samalla kertaa useamman vieraan ihmisen tutkimaan itseään.

Keskiviikkona lähdin töiden jälkeen Primon kanssa normaalisti lenkille, ja poikkesimme myös hetkeksi koirapuistoon. Siellä oli muutama uusikin tuttavuus, ja Primo leikki hetken 13 kk ikäisen kultsutytön kanssa. Lenkin jälkeen Primo sai pari tuntia lepäillä, ja sitten alkoivatkin illan agilitytreenit.

Kotiläksynä oli ollut mm. tunnelin suorittaminen niin, ettei putken päässä odotakaan namialusta, vaan koira saa palkan kädestä. Sitä emme olleet kyllä yhtään ehtineet harjoitella Primon kanssa, mutta ihan hyvin se kuitenkin treeneissä sujui. Suoritimme taas 6 toiston sarjassa vuorotellen kaikki esteet. Ohjeena oli, että aina 2 viimeistä suorituskertaa kullakin esteellä palkattaisiin siten, ettei palkka olekaan koiran nähtävillä esteen toisella puolella. Hypyissä ym. ei ollut mitään ongelmaa, mutta tunnelissa Primo hetken ihmetteli, että mennäkö läpi vai peruuttaa.

Suoritimme myös umpitunnelia tai pussia niin, että kangasta oli kerätty ylös sieltä umpinaisesta päästä. Kyseinen este on toistaiseksi osoittautunut Primolle haastavimmaksi, sillä kotonakaan jätkä ei ole kovin innokkaasti puskenut kankaan alta. Kouluttaja neuvoi viemään namialustan toiseen päähän nähtäville ja nostamaan koiran pussiin, ja yksinkertaisesti odottamaan niin kauan, että koira itse hoksaa pussipäädyn olevan ainoa ulospääsykeino.

No, Primo hetken odotti putken sisällä ja katsoi minua sen näköisenä, ettei aio missään nimessä poistua kuin samasta suunnasta kuin tulikin. Mutta sitten poitsu rohkaistui ja ryömi toiseen päähän. Siis ryömi! Seuraavilla viidellä kerralla sama toistui, enkä voinut olla nauramatta Primolle. Toivottavasti hassu poika joskus ottaa suoritukseen lisää nopeutta ja lopettaa ryömimisen, mutta toistaiseksi en voinut olla kuin tyytyväinen siitä, että Primo ylipäätään suoritti esteen.

Treenien lopuksi kouluttaja teki kolmen hyppyesteen sarjan, jonka toisessa päässä jälleen odotti palkka. Muut menivät sivummalle odottamaan, kun yksi kerrallaan piti suorittaa "rata". Ensimmäisellä kerralla Primo hyppäsi ensimmäisen esteen ja kiersi kaksi muuta, koska ohjasin huonosti ja olin auttamatta jäljessä käskyjeni kanssa. Seuraavilla kerroilla meni paremmin eikä Primo kiertänyt. Lopuksi piti vielä kokeilla niin, ettei namialusta odottanutkaan esteradan päässä, vaan palkka tuli viimeisen hypyn jälkeen kädestä. Sekin sujui Primolta hyvin.

Jostain syystä Primo oli taas himokkaampi namien kuin lelujen perään. Silloin kun lelut kiinnostavat, Primolta mielestäni löytyy vauhtia enemmän lelupalkan kanssa kuin nakeilla tai muilla herkuilla palkkaamalla. Tälläkään kerralla lelut eivät kuitenkaan oikein kelvanneet, ja niinpä mentiin sitten melkein koko treenit herkkujen voimalla.

Tänään jännäsin koko päivän, tuleeko illalla rankkakin sadekuuro vai väistyvätkö pilvet muualle. Onneksi sadetta ei tullut, ja L-SSK:n järjestämä kevätkauden viimeinen arkitoko järjestettiin normaalisti. Kouluttaja oli taas eri kuin aikaisemmilla kerroilla. Kertasimme vähän vanhoja tuttuja asioita, ja otimme uutena paikkamakuun siten, että koirat ovat rivissä vierekkäin. Tietysti jokainen palkkasi koiraansa sen oman osaamistason mukaisesti. Primon vieressä oli huippuosaava ja muita selvästi edistyneempi englanninspringerspanieli, joka makasi aloillaan koko ajan ilman aikomustakaan nousemisesta, vaikka sen ohjaajakin seisoi kaukana eikä palkannut välissä. 

Kerran pääsin Primon luo takaisin vapauttamaan pennun, mutta sitten kun yritin uudelleen jättää Primon maahan, se ei olisikaan enää malttanut jäädä aloilleen vaan nousi nopeasti ja tuli luokseni. Sain tehtyä loppuun vielä yhden onnistuneen harjoituksen. Seuraamistakin treenasimme, mutta Primo kulkee kyllä melko kaukana sivullani ja välillä liian edessä. Liikkeestä pysähtyminenkin meni vähän niin, että pysähtyessäni Primo katsoi minua ensin kuin kummastellen, ja sitten näytti muistavan "Ai niin... mun piti vissiin istua nyt". Ei tuo toko taida ihan meidän laji olla, mutta olisi kyllä kiva jatkaa treenaamista vaikkei mitään kilpailu-uraa suunniteltaisikaan.

Sain Tytin blogista grid.blogit.fi/ vinkin Ikeassa myytävistä lasten leikkitunneleista, jotka sopivat konttaamiseen. No, tarkistin tunnelin korkeuden netistä, ja kurvasin sitten arkitokon jälkeen suoraan Raision Ikeaan katsomaan, millainen tunneli on ihan livenä. Lastenosastolle oli avattu sellainen malliksi. Totesin, että se on Primolle varmaan sopiva, ja niin tarttui mukaani yksi tunneli! En päässyt tavaratalosta ulos ostamatta Primolle myös pientä halpaa pehmolelua - täytyyhän pojalle lahja olla, kun pikkuinen täyttää tänään 9 kk ja on siten nyt jo juniori!

Sekä pehmolelu että tunneli saivat kotona Primolta varsin hyväksyvän vastaanoton. Putken saa painettua kokoon ja sidottua naruilla, ja sitomalla vain toisen puolen narut saa tunnelin myös mutkalle. Ennen kuin ehdin Primoa sen kummemmin edes houkutella, utelias poika asteli putkeen. Tein sitten muutamia tunneliharjoituksia namialustalla ja ilman, ja lopuksi pikku-Piimo sai riehua uuden pehmolelunsa kanssa. Sen jälkeen jätkälle onkin maistunut uni.

 

Melkoisen huono ja hämärä kuva, mutta antaa vähän viitteitä Ikeasta ostetun tunnelin koosta. Se saisi olla ehkä vähän korkeampikin, mutta sopii kotitreenaamiseen sen verran mitä meidän nyt treenattua tulee...