Niin se joulukuu ja samalla loppuvuosi hujahti ohi... Töissä oli niin hirvittävä kiire vuoden viimeisiin päiviin asti, ettei ole juuri muuta tarvinnut miettiä. Agilityn syyskauden päätös oli 16. joulukuuta. Meillä oli silloin ryhmämme kesken leikkimielinen kisa, joka meni meiltä aivan penkin alle. En tiedä oliko rata ykkösten, mutta se sisälsi 20 estettä ja ainakin minulle vaikeita ohjauskuvioita. Ensimmäinen este oli hyppy, jota seurasi toiseen suuntaan hyppy - tosin houkuttimena välissä oli putki. Sinnehän se poika sujahti vaikka miten yritin kääntää hypylle. Ja siitä se epäonnistumisten sarja sitten lähtikin...

Rata oli Primolle ja etenkin minulle liian vaikea. Emme päässeet edes kuudennelle esteelle kun Primo alkoi haistella ensimmäistä kertaa koko syksynä. Into lopahti täysin hetkeksi. Päätin sitten tehdä rataa vähän sinne päin ja osissa. En tiedä hyppäsikö Primo loppujen lopuksi kaikkia esteitä oikeassa järjestyksessä tai jäikö jotain peräti välistäkin, mutta palkkailin poitsua Anne H:n huovuttamalla vinkupallolla aina välillä, ja se toi poitsuun kivasti intoa ja vauhtia lisää. Haistelukin loppui, ja pääsimme lopulta radan loppuun asti.

Myönnetään, että siinä kohtaa kun Primo alkoi haistella eikä ollut hetkeen näkevinäänkään minua, olin jo valmis luovuttamaan koko radan suhteen, ja se ei varmaan auttanut Primon mielenkiinnon palauttamisessa. Mutta ihan hyvä että jatkettiin sitten loppuun asti, vaikkakin osissa. Rata tuli videoituakin, mutta siinä ei ole mitään katsomisen arvoista joten saa jäädä julkaisematta. Ehkä kevään treeneistä joskus tulee materiaalia nettiinkin asti...

 

Primo, lempilelu ja joulupukin tuoma hieno panta by Gessi.

 

Joulutauon aikana olemme kolmesti olleet tekemässä hyppytekniikkaa hallilla, kun Marja ystävällisesti tarjoutui ottamaan meidät mukaansa. Olemme saaneet oppia mm. "pentukaaren" ja etäisyyden arvioinnin harjoitteluun, ja lisäksi tehneet ihan perussarjaa. Perussarja ja etäisyyden arviointi ovat sujuneet Primolta mielestäni oikein hyvin. Pentukaari sujuu hienosti oikealle, Primo on selvästi ymmärtänyt idean eikä hetsaamisesta huolimatta yritä kurvata namikipolle esteiden vierestä. Vasen puoli on selvästi vaikeampi, varsinkin aikaisemmilla kerroilla. Primo hyppää huomattavasti keskemmältä. Kuulemma jokaisella koiralla on luonnostaan heikompi ja vahvempi puoli, mutta Primon tapauksessa kyse on aivan varmasti onnettomuudesta saksanpaimenkoiran kanssa. Eilen pentukaari meni toiseenkin suuntaan jo paremmin, mutta ero on silti selkeä. Hassua sinänsä, kun Piiran mukaan kaikki oli viimeksi kuitenkin melko lailla kunnossa ja lihasvoima on tasaisemmin jakautunut. No, treeniä treeniä vaan...

Marjan mukana treeneissä on ollut Kiia (Of Aura Mar-Lee Elegia Charisma). Kahdella treenikerralla mukana on ollut myös nuori Orson (Oorbellen Kurt), Peterin ja Keiran poika. Miten voi olla niin paljon molempien vanhempiensa näköinen, jaksan ihmetellä. Orson on aivan ihastuttava luonteeltaan, ei aristele eikä ujostele yhtään. Oikein leikkisä ja iloinen poika, joka kuitenkin kykenee keskittymään myös treenailuun. Eilen Primo sai pitkästä aikaa tavata myös Floran (Of Aura Mar-Lee Flora Divina), joka tuli tutuksi ATT:n alkeiskurssin aikana. Flora oli oikein innokas harjoittelemaan hyppytekniikkaa, ja antoi myös esimerkillisiä näytteitä Orsonille ja Primolle keinun oikeaoppisesta harjoittelemisesta. Teimmekin Primon kanssa muutaman kerran keinua niin, että se oli laskettuna kaikkein matalimmaksi ("vauvakeinu"), ja kolahdusta vielä vähän vaimennettiin.

Nyt vain yritetään pitää kaikki opit mielessä ja mahdollisuuksien mukaan myös tehdä hyppytekniikkaharjoituksia aina ennen viikottaisia treenejämme. Innolla odotan maaliskuuta ja hyppytekniikan jatkokurssia! Uskon todella että näistä harjoitteista on Primolle paljon hyötyä.

Joulusta pitänee mainita sen verran, että nopeasti sekin oli ohi, kun ei juuri normaalia viikonloppua pidempää vapaata ollut. Primo oli jotenkin niin tohkeissaan kaikesta että aattona ei poitsu jaksanut edes pakettejaan avata. No, Tapaninpäivänä sitten jatkettiin avaamista.. Ja Tapaninpäivänä myös me kärvistelimme ilman sähköä noin 20 tuntia, eli moneen muuhun verrattuna vain hetkisen. Vanhempieni pihasta myrsky ei kaatanut puita, mutta lähialueilta kylläkin. Kävimme Primon kanssa lenkillä lähimetsässä tutkimassa vähän vahinkoja (ja ottamassa kuvia Primosta uusien asusteidensa kera!), uusia kuvia nähtävillä kuvasivustolla.

Kertasin vuodentakaisista kirjoituksista vuodelle 2011 asettamani tavoitteet, ja totesin, että ei juuri mikään niistä toteutunut. Onnettomuus saksanpaimenkoiran kanssa vaikutti jossain määrin esimerkiksi hihnakäyttäytymiseen. Olen työstänyt asiaa paljon, mutta Primo on yhä jokseenkin epävarma. Ei auta kuin jatkaa ohitusten harjoittelemista edelleen. Mejä-kokeeseen ei tullut edes pyrittyä, koska harjoittelu jäi niin vähäiseksi: taisimme tehdä koko kesänä yhden jäljen. Muotovaliotakaan ei Primosta tullut, vara-sertejä poitsu haali senkin edestä.

 

Heitä nyt edes kerran vielä... tai kaks...

 

Toko-treenailu on kieltämättä jäänyt vähäisemmälle agilityn takia, mutta en pidä sitä kovinkaan pahana asiana. Toko ei ole tähän mennessä tuntunut oikein omalta lajilta, vaikka saattaahan sekin vielä muuttua. Tämän vuoden tavoite on jatkaa treenaamista (oli laji mikä hyvänsä) ja pitää koira terveenä. Jos jotain voisin muuttaa vuodesta 2011, muuttaisin sen hetken, kun toinen koira kävi Primon päälle. Se on vaikuttanut niin moneen asiaan, ja tulee varmasti aina vaikuttamaan. Tärkeintä on silti, että poitsu selvisi hyökkäyksestä yhtenä kappaleena.