Syksy on jo pitkällä. Aika on kulunut kuin siivillä agilitytreeneissä ja muissa riennoissa. Jos aloitetaan suunnilleen siitä mihin on elokuun lopulla blogin osalta jääty, niin  7.9. oli Tarvasjoella koikkeritapaaminen Turun seudun koohoille omistajineen. Teijan ja Reijon pihapiiri sekä lähimetsä tarjosivat mitä parhaimmat puitteet tapaamiselle! Isolla pihalla pystyi pitämään koiria vapaana ja innokkaimmat uimarit pääsivät pihalampeen uimaan. Myös metsälenkin varrelta löytyi uintipaikka. Oli kiva nähdä uusia koiria ja vanhoja tuttavuuksia. Valokuvat löytyvät galleriasta, harmi etten ihan jokaista osallistujaa ehtinyt kuvata.

IMG_2890.jpg

Primo ja Nuppu (Cirtap's Prinses Isadora v Mandy-K, 6kk)

13.9. Turun Vinttikoirakerho järjesti kauden päättäjäiseksi perinteisen match show'n sekä ns. makkarajuoksutapahtuman. Primon mielestä juokseminen oli ehdottomasti parasta ja tärkeintä, eikä poitsua ollut kovin helppo saada kuulolle mätsärikehässä. Taisi se kuitenkin ihan kohtalaisesti esiintyä, sillä sijoituimme lopulta pienten aikuisten punaisten kehässä neljänsiksi. Juokseminen oli Primolle silti se paras palkinto, sinne se paineli suoraan vieheelle ja antoi sille kunnon tapporavistukset. Juoksuihin osallistui ainakin yksi toinenkin koikkeri, Stella. Kuvia tapahtumasta on täällä.

IMG_3384.jpg

Syksyn mittaan olemme treffailleet joitakin koirakavereita, erityisesti cairnityttöjä. Muutamalta eri lenkkikerralta löytyy myös kuvia galleriasta. Lisääkin on tulossa, kunhan ehdin käydä uudempia kuvia läpi.

IMG_2230.jpg

Syyskuun lopulla järjestettiin ATT:llä ensin lauantaina kolmosten kisat ja sunnuntaina junioreiden, senioreden ja para-agilityn SM-kisat. Paikalla oli eri kilpailemassa useampikin kooikerhondje ohjaajineen, sekä tietenkin Mindin & Maggien emäntä Suvi. Suvi takoi mahtavia tuloksia lainakoirilla ja voitti ikäluokassaan tuplamestaruuden (mini- ja maxiluokasta). Vielä kerran onnittelut! Myös para-agilityssä koikkeristit napsivat mitalisijoja, onnea Henna ja Liisa! Kuviakin tuli napsittua, niitä voi katsella täältä.

IMG_4109.jpg

Keira (Bullbenz Kooi Uma Geri)

Syksyn aikana olemme myös treenanneet agilityä enemmän ja vähemmän ahkerasti, pääasiassa 1-2 kertaa viikossa. ATT:n ryhmätreeneissä olemme alkaneet onnistua vähän paremmin. Uusi koutsimme löytää aina tekemisestämme jotain parantamisen varaa, kommentoitavaa ja pohdittavaa, mutta iloitsee onnistumisista ja tsemppaa. Aina ei tietenkään suju, mutta yleisesti ottaen treeneissä ja niiden jälkeen on hyvä fiilis.

Tuulian treenit Kelpokoiralla ovat monella tapaa täysin erilaisia kuin ATT:n treenit. Pidän Tuuliasta kouluttajana kovasti, mutta etenkin Kelpokoiralla, jossa tehdään pitkiä ratoja, minua vaivaa krooninen radanunohdustauti. En ymmärrä miten radan unohtaminen voi olla niin helppoa! Meillä on välillä hyviä osuuksia ja koira kulkee hienosti, mutta sitten minulle iskee totaalinen black out eikä auta kuin palkata koira ja alkaa palautella rataa mieleen. Tuo unohtelu on todella harmittavaista, vaikkei se ole ainoa syy miksi aina ei onnistu. Kyllä niitä ihan rehellisiä ohjausvirheitä ja myöhästymisiä tai vääriä rytmityksiäkin tulee edelleen.

Viime viikon treeneissä yritin sekä ATT:llä että Kelpiksellä todella panostaa radan opetteluun, ja mielestäni onnistuin vähän normaalia paremmin. Sekä ATT:llä että Tuulian treeneissä taisin vain kerran unohtaa radan. Töissä on ollut viime aikoina todella rankkaa ja kaikenlaista pyörii ajatuksissa vielä nukkumaanmennessäkin - pitää vain yrittää opetella keskittymään paremmin siihen, mitä on parhaillaan tekemässä ja unohtaa kaikki muu. Jospa viime viikolla kokeillut keinot tepsisivät jatkossakin.

16.10.2014 teimme allaolevaa rataa Kelpokoiralla.

20141016_190229.jpg

Primo lähti A:lta vapauttamisen jälkeen 4. putken päähän haistelemaan maassa ollutta laminoitua numerolappua, kun taisi luulla sitä namialustaksi. Se teki putkeen lähettämisestä hieman haastavaa... Lopulta Primo unohti numerolapun ja sain sen menemään sujuvasti putkeen, mutta sitten tulikin ehtimisongelma 5. hypylle. No, Tuulia katsoi onnetonta yritystäni ja huusi sitten asiallisesti JUOKSE JUOKSE ÄLÄKÄ TÖPÖTTELE, EI TÄMÄ OLE MIKÄÄN SUNNUNTAIN PÄIVÄKÄVELY, ja kas kummaa kun juoksin kovempaa niin hyvin ehdin! :D Välillä sitä tarvitsee huomauttamista ihan yksinkertaisista asioista. (Muistelin tuota Tuulian neuvoa myös seuraavissa ATT:n treeneissä, ja Primoltahan löytyi aivan uusi vaihde ja sain tehtyä sen kanssa todella hyvän pätkän rataa.)

Toiseksi ongelmapaikaksi tuolla radalla muodostui 7/9-putki, sillä tuppasin ohjaamaan Primon 8. hypyltä putken väärään päähän. Sekin saatiin onnistumaan, ja muistaakseni pääsimme lopulta putkelle nro 20 asti. Primoa ei oikein tahtonut saada pois puomin alastulolta, kun ehkä sen mielestä mikään este ei ollut riittävästi tyrkyllä ja puomin pääkin oli seinää kohti. Nyt tarvitaan jälleen todella paljon hyvää puomitreeniä. Se kun alkoi olla jo ihan kohtalaisessa kunnossa, mutta nyt on tullut jostain kumman syystä taas vähän takapakkia.

IMG_6223%20%28640x427%29.jpg

Tämän viikon Primo on kuitenkin saanut lomailla. Poitsu pääsi maanantaiaamuna osteopaatti Leena Piiran käsittelyyn. Viimeisimmällä hierontakerralla (elokuussa) Primo oli lavoista ja etuosastaan kireä, mutta mielestäni koira on vaikuttanut sen jälkeen olevan ihan kunnossa. No, ihan yhtä hyvässä kunnossa kuin viimeksi osteopaatilla (viime keväänä) ei Primo kuitenkaan ollut, vaan etuosasta lapojen kohdalta löytyi aika paha lukko. Myös takaosassa oli vähäisempi lukko. Nämä johtuvat mahdollisesti kesäkuisesta agilitykentällä kyntämisestä, kun Primo tuli muurilta huonosti alas. Etuosasta nimenomaan oikea puoli oli pahemmassa jamassa. Sitä käsitellessä Primo suorastaan hyppäsi puoliksi ylös yhtäkkiä kuin neulan pistämänä, niin voimakkaasti se reagoi käsittelyyn. Antoi kuitenkin ongelmitta jatkaa käsittelyä, ilmeisesti kyseessä oli vain yksi kipeä kohta johon kädet sattuivat sopivasti osumaan. Lukot saatiin auki ja hoito-ohjeeksi saimme viikon agilitytauon, sekä ensimmäiset kolme päivää käsittelyn jälkeen vain remmilenkkeilyä, ei vapaana eikä toisten koirien kanssa riehumista.

Siinä käsittelyn aikana juttelin Leenan kanssa Primosta yleisesti. Hän sanoi tulkitsevansa Primon olevan sensitiivinen. Sillä vaikuttaa olevan kaikki aistit herkkänä koko ajan. Niin kuin jotkut ihmiset, koiratkin voivat olla esimerkiksi kosketukselle herkempiä kuin toiset. Leenan käsittelyssä Primo aina vähän kiemurtelee, kuuntelee ja seuraa katseellaan mitä tapahtuu. Piira teki hauskan huomion, miten Primon viiksikarvatkin sojottivat aivan pystyssä. Kuitenkin sen katse oli rauhallinen eikä Primo läähätä, ole pelokas tai stressaantunut. Se on vain valpas, tai mikä sitten onkaan oikea sana. Piira kyseli, olemmeko harrastaneet jäljestystä ja arveli, että Primolla saattaa olla herkempi hajuaistikin. Pitäisi kyllä ehdottomasti ryhdistäytyä jälkien tekemisen suhteen, koska koirakin siitä tuntuu tykkäävän. Se voisi olla hyvää vastapainoa agilitylle.

IMG_6212%20%28640x427%29.jpg

Tänään olisi ATT:llä ollut epikset ja mölleille hyppyrata, mutta halusin noudattaa osteopaatin antamaa ohjetta agilityvapaasta viikosta. Episten sijaan teimmekin pitkän lenkin ja näimme peräti 3+4 peuraa, jälkimmäiset neljä menivät vain muutaman kymmenen metrin päästä edestämme tien yli. Joitakin viikkoja sitten Primo ajoi ojasta 1-2 metrin päästä metson ylös! Se taisi kyllä olla vahinko. Yhtä kaikki näky oli aika vaikuttava, ja metso-parka yritti kaikin töin saavuttaa tasapainon lehahdettuaan läheiselle sähkölangalle keikkumaan. Ilmeisesti samainen metso viihtyi viikon verran vanhempieni luona ja naapurustossa maahan pudonneita omenoita syömässä.

Huomenna menemme kokeilemaan rally-tokoa ensimmäistä kertaa. Lounais-Suomen Spanielikerho järjestää agilitypäivän yhteydessä lajiintutustumisen. Agilityyn emme aio osallistua, mutta hauska päästä nyt viimein näkemään, millaista se rally-toko on ja mitä Primo siitä tykkää.