Pakkanen alkoi tällä viikolla kiristyä ja lumentulo hiljalleen vähentyä. Torstaina oli reilut kymmenen astetta pakkasta, mikä sai Primon nostelemaan tassuja lenkillä. Lähdimme kuitenkin ATT:n pikkujouluihin. Kerhotilassa oli tarjolla jouluherkkuja ja hallin puolella kisailtiin joustavalla aikataululla epävirallisesti agilityä. Radalla oli hyppyjä, putkia ja A. Säännöt olivat siinä mielessä erilaiset kuin epiksissä yleensä, että hylkäyksestä tuli tosiaan HYL eikä 10 virhepistettä.

Meidän osalta näiden kisojen tavoitteet täyttyivät, sillä pystyin jättämään ja Primo vieläpä pysyi lähdössä! Tietenkään en vaatinut pysymistä pitkältä matkalta, kun halusin että tuo tavoite myöskin toteutuu, mutta vähitellen, pienin askelin... Primolla oli vauhtiakin kivasti, harmi että itse lähdin sooloilemaan enkä tehnyt kuten olin rataantutustumisessa suunnitellut, ja sitten Primo ottikin kiellon yhdeltä hypyltä juosten sen ohi. En alkanut korjaamaan, kun se kielto oli täysin oma vikani, joten otettiin sitten hylkäys jatkamalla rata loppuun asti.

Pikkujouluissa oli kiva ja kiireetön tunnelma. Primon mielestä parasta pikkujouluissa taisi olla painit Mindin kanssa. smiley Ja Mindin mielestä parasta taisi olla Primon frisbee...

Perjantaina pakattiin auto täyteen tavaraa ja suunnattiin maalle joulun viettoon. Primon piti saada messarista hankittu Hurtan fleecehaalari joululahjaksi, mutta pakkasten vuoksi haalarille on ollut jo käyttöä. Primo ei varsinaisesti rakasta haalarin pukemista, mutta sietää sen yllättävän hyvin - aluksi kyllä ojenteli jalkoja kävellessä hassusti. Nyt onnistuu kuitenkin leikkiminen ja juoksentelukin haalari päällä. Koko on muuten sopiva, mutta takimmainen tarra ei meinaa pysyä kiinni jolloin takajalkojen lahkeet tahtovat valua liian alas. Pitänee fiksailla istuvuutta vähän.

Nyt kun on vihdoin ollut muutama aurinkoinenkin päivä, yritin ottaa Primosta kuvaa joka sopisi hyvin joulutervehdykseen. Eipä ole helppo homma, kun Primo näyttää lähes joka kuvassa tältä...



...tai kun viimein saan houkuteltua sen nostamaan päänsä, niin se näyttää tältä:



(Eivätkä nuo kameran asetuksetkaan ihan kohdilleen osuneet.)


Kuusen vieressä poseeraaminenkaan ei oikein tuottanut tulosta...





Kaikesta huolimatta haluan toivottaa omasta ja lumiturpa-Primon puolesta hyvää ja rauhallista joulua kaikille!



Joululahjatoiveeni on, että Primon karvanlähtöaika loppuisi ennen kuin se on täysin hollaninkarvatonkoira...