Taas on viikko lopuillaan ja aika päivittää blogia. Treenailu on jäänyt tällä viikolla yhteen agilitykoulutuskertaan, sillä L-SSK:n näyttelykoulutukseen emme tiistaina ehtineet ja pentutokokurssikin päättyi viime viikolla. Kotonakin Primolle naksuttelu on viime viikkoina jäänyt ihan hävettävän vähäiseksi, agilityn kotiläksyjä tosin olemme aina harjoitelleet.

Viime viikon lauantaina suuntasimme koohopojan kanssa Poriin ystäväni luokse. Siellä Primoa odotti jälleen Siiri-rottweiler. Tällä kertaa Siirikin välillä osoitti Primolle kaapin paikan, mikä johtui ehkä siitä, että koirat olivat nyt Siirin reviirillä. Aika väsymättömästi Siiri-neiti ja pikku-koohottaja jaksoivat leikkiä yhdessä. Veimme kaverukset koirapuistoon peuhaamaan, jotta niillä olisi ollut enemmän tilaa. Sinne sattui paikalle myös sekarotuinen, leikattu uros Aksu, ja kolmikko leikki ja juoksenteli varsin sopuisasti yhdessä.

Vaikka Primo ei ollut ennen käynyt ystäväni luona, se nukkui koko yön hiljaa ja rauhallisesti. Poitsu ei edes noussut ylös vaikka Siiri kävi välillä kurkkaamassa portin takaa, vieläkö kaveri nukkui vai olisiko siitä jo leikkimään. Kun sitten sunnuntaina palasimme Turkuun, Primo otti loppupäivän lepäilyn kannalta kovan leikkimisen ja matkustelun väsyttämänä.

Agilitykoulutus on muuttunut astetta haasteellisemmaksi, sillä enää ei riitä, että koira suorittaa esteitä, vaan nyt pitäisi meidän ohjaajienkin osata jo liikkua koiran mukana ja tehdä kaikenmaailman käännöksiä. Valssi on minulle kyllä tanssilattialla tuttu käsite, mutta agilitykoulutuksissa onkin sitten täytynyt vähän raapia päätä, että mitenköhän tämä nyt menikään... Harjoituksissa on silti ollut edelleen todella hauskaa!

Primoltakin löytyy tekemisen iloa, mutta aika tarkkana pitää itse olla, ettei anna koiralle epäselviä käskyjä. Kun keskiviikkona agilitytreeneissä suoritimme kahden hypyn sarjaa, Primo taisi olla epävarma siitä, että saiko se hypätä vai ei, ja sitten rima putosi. Sen jälkeen Primo kielsi kerran tai kaksi, ja sai todella huolellisesti ohjata ja maanitella poikaa hyppäämään uudestaan. Kun Primo lopulta sitten hyppäsi, ei sen jälkeen ollut enää kieltämisongelmia.

Primo vaikuttaa sillä tavalla vähän herkältä, että ottaa välillä itseensä tuollaisista pienistä epäonnistumisista. Joskus koirapuistossa toinen koira komensi Primoa kun pikkupoika vähän hyppi sen silmille. Primo sattui sitten peruuttamaan vesikulhoon, kaatoi sen jotenkin päälleen ja kastui vähän. Poika oli kuin maansa myynyt eikä suostunut kastumisen jälkeen enää leikkimään kenenkään kanssa, vaan istua napotti koirapuiston portin vieressä loppuajan, vaikkei sitä komentanut toinen koira edes sanonut Primolle mitenkään isosti.

Viime torstaiksi teimme Turun ammattikorkeakoulun opiskelijakunnan (TUOn) alaisen koirakerhon vetäjän kanssa koirien uittamistreffit. Hänellä oli mukanaan 15-kuukautinen käyttölinjainen labradoriuros Jeri, joka oli varsinainen vesipeto. Jeri intoili jo rannassa kovasti, ja odotti malttamattomana että pääsi noutamaan dummya vedestä. Kun Jeri hyppäsi veteen, Primo sen kummempia miettimättä meni perässä! En ollut yhtään osannut varautua siihen, että Primo noin vain menisi veteen Jerin perässä, ja siksi ei kamera ollut käden ulottuvilla tarpeeksi nopeasti. Ehdin saamaan Primosta kuvan vasta siinä vaiheessa, kun se pudisteli vettä turkistaan maan kamaralla.

Vaikkei Primo vaikuttanut mitenkään järkyttyneeltä uimisesta ja veden märkyydestä, ei se kuitenkaan halunnut enää toiste mennä uimaan. Heitin vesilelua ihan vesirajaan, ja siitä Primo vielä sen nouti, mutta uimaan se ei enää mennyt. Sovimme alustavasti uudet uintitreffit parin viikon päähän. Pitää silloin ottaa joku Primon rakas lelu ja vaikka namejakin mukaan, ja mennä sellaiseen paikkaan uimaan että itsekin pääsee veteen. Uskoisin, että sitten Primokin innostuu taas kahlailemaan tai uimaan.

Eilen minä pääsin Raumalle ihastelemaan 7-viikkoisia Bullbenz-pentuja ja Primo pääsi leikkimään Peterin kanssa. Pikku-Bullbenzit olivat aivan vastustamattoman ihania ja suloisia! Yritin ottaa pennuista onnistuneita kuvia, mutta ne pysähtelivät ja muuttivat kulkusuuntaansa odottamattomasti, hypähtelivät ja juoksivat käsittämättömän vikkelästi, ja yrittivät lisäksi käydä kameran kimppuun aina kun sen laski niiden silmien tasolle. Niinpä luovutin, ja tyydyin vain napsimaan hullusti kuvia vähän joka suunnasta, ja toivoin jokaisen pennun osuvan edes johonkin kuvaan. Päivän kuvasaldo oli sellaista 200 kappaleen luokkaa, mutta osassa kuvista näkyi pelkkää nurmikkoa kun itse kohde oli ehtinyt juosta kuvasta ulos.

Alla kuvia Primon ja Siirin leikistä sekä Bullbenzin Q-pentueesta 5.6.2010. Toivottavasti osasin yhdistää oikean nimen oikeaan pentuun...

Iso edellä ja pieni perässä. Siiri ja Primo 29. toukokuuta 2010.

 

Siiri ja Primo koira-aitauksessa 29.5.2010.

 

Niin kovin suloinen, ja niin kovin terävät hampaat. Bullbenz Kooi Quan Sade.

 

Pikkupeto vaanii...

 

Bullbenz Kooi Quido Sade

 

Bullbenz Kooi Quita Sade

 

Bullbenz Kooi Qera Sade

 

 

Bullbenz Kooi Quint Sade