Primo kävi tänään luovuttamassa verta - nimittäin DNA-testiä varten. Pojalta on otettu verikoe kerran aikaisemmin. Primo pääsi silloin vähän rimpuilemaan, luultavasti minun (ja mahdollisesti myös hoitajan) kokemattomuuden vuoksi. Kieltämättä siis jännitti tämänpäiväinen verinäytteen otto. No, Primo aloitti kiemurtelun saman tien pöydälle päästyään ja ajattelin että oma hermostumiseni vain pahentaisi tilannetta, joten annoin suosiolla hoitajan pidellä Primoa aloillaan eläinlääkärin ottaessa verta.

Siinä vaiheessa, kun jalasta vasta ajeltiin vähän karvoja, Primo huusi kuin hyeena ja kiemurteli minkä taisi. Mutta kun oltiin päästy varsinaiseen pistovaiheeseen asti, poitsu oli kiltisti aloillaan. Hoitaja meinasi, että jätkän oli vain saatava testata mahdollisuutensa. wink Ilmeisesti Primon rimpuilu ei ollut kovinkaan vakuuttavaa, sillä hoitaja sanoi Primoa kiltiksi ja kehui miten hienosti se lopulta malttoi olla aloillaan. Toimenpide sujui siis ongelmitta. Verinäyte toimitetaan Hollantiin ja tammikuussa pitäisi tulla tulokset vWD:n ja ENM:n osalta. Käsittääkseni vWD:n mahdollisuus on poissuljettu jo vanhempien tulosten perusteella, mutta tuleepa sekin nyt ikään kuin virallistettua.

Eläinlääkärin eteisessä oli sopivasti vaaka, joten tuli pitkästä aikaa punnittua Primo. Vaaka näytti 11,25 kg. Olen hieman yllättynyt tuloksesta, viimeksi Primo painoi muistaakseni yli 12 kiloa?! Eikä tuo minusta ole edes mitenkään hoikassa kunnossa nyt. Miten voi olla näin vaikeaa ylläpitää koiralla tasaista painoa? Se yli 12 kiloa on kylläkin hieman liikaa minun makuuni, joten tavallaan olen ihan tyytyväinen tämänpäiväisiin lukemiin. Täytynee seurailla painon kehittymistä aktiivisemmin.

Muutoin ei meille kuulu kummempia, agilitytreeneissä on sujunut mukavasti ja kotona ollaan yritetty muistaa tehdä fysioterapeutin antamia harjoitteita. Lenkkeily on muuttunut merkittävästi mielekkäämmäksi sen jälkeen, kun tuli lunta maahan. Josko seuraavaan postaukseen saisi muutaman kuvankin tekstiä piristämään....