Tässä onkin viimeisten parin viikon aikana ollut melkoisen paljon kaikenlaista aktiviteettia. Niinä iltoina kun en ole ollut koiran kanssa jossain, olen kirjoitellut L-SSK:n ryhmänäyttelyn luetteloa. Lauantaiaamuna 19.5. Mindi-neiti tuli meille hoitoon. Koiruudet innostuivat painimaan aina vähän väliä, mutta sisätiloissa oltiin pääasiassa hyvinkin rauhallisesti ja nukuttiin - Mindi oli oikein helppohoitoinen vierailija. Lenkkeily oli välillä vähän taiturointia, kun hihnat tuppasivat menemään moneen solmuun.
Kävimme lauantaina tekemässä ulkokentällä vähän kontakteja Primon kanssa, lähinnä puomia. Mindiä ihan vain ruokin kontaktin alastulolla ja kokeilin putki - hyppy -yhdistelmää pari kertaa. Molemmat koirat tekivät innokkaasti, mutta otin kummankin kanssa vain pari minuuttia kerrallaan - oli kuitenkin melko lämmin päiväkin.
Sunnuntaina Mindi pääsi turistiksi mukaan Salon ryhmänäyttelyyn. Primo oli Marja Talvitien arvosteltavana, ja oli tiukan oloisella tuomarilla lopulta ROP. Näyttelyyn oli ilmoitettu myös yksi kooikernarttu, mutta vaikka kehäsihteeri kuinka huuteli, ei toista koiraa näkynyt - myöhemmin tulivat sitten meitä vastaan näyttelyalueella, he olivat katsoneet aikataulun väärin ja myöhästyneet kehästä. Me emme jääneet isoja kehiä odottelemaan, vaan suuntasin molempien koirien kanssa jälleen hetkeksi hallille, lähinnä vain ottamaan muutaman toiston keppejä Primon kanssa.
Tiistaina Mindi palasi omaan kotiinsa ja osallistuin sitten alkuillasta jokseenkin väsyneen kooikerpojan kanssa ATT:n epiksiin, ensimmäistä kertaa agilityradalle. Koska Primo on viime aikoina lähtenyt niin helposti lapasesta, menin rauhoittelemaan sitä ennen meidän lähtövuoroamme - ei olisi kannattanut, kyllä lämmin sää ja monen päivän leikkimiset Mindin kanssa oli vienyt jo suurimman puhdin pois.
Tuloksena oli varsin hidas rata, 7 sekuntia yliaikaa ja yksi kielto pussilta. Sillä tuloksella selviydyimme kuitenkin neljänsiksi, ja olen kyllä ihan tyytyväinen suoritukseemme. Kontakteilla meni paljon aikaa, ilman targetia Primo alkoi ennakoida etenkin puomilla, ja alastulo oli sitten vähän sellaista hiippailua. Halusin kuitenkin että se oikea kontaktikohtakin löytyy, joten en vapauttanut ennen kuin poika osui oikeaan. Ei muuta kuin lisäharjoitusta vaan, nuo epikset tekevät kyllä hyvää tällaiselle jännittäjälle.
Keskiviikkona oli omien treeniemme vuoro. Teimme keppejä hypyn kautta, ja Marjan sekä toisen sattumalta paikalla olleen koutsin kanssa Primo pujottelee paljon rennommin kun lisään keppien eteen yhden esteen. Teimme myös pientä rataa, ja se sujui oikein hyvin, kunhan muistin ne kaksi asiaa, joista minulle yleisimmin saa sanoa: "katso koiraa" ja "mene jo". Olin todella tyytyväinen näihin treeneihin, Primo haki hankalassa paikassa varsin hienosti oikean putken pään ja vauhti oli hyvää koko treenien ajan.
Torstaina oli L-SSK ry:n järjestämä match show, jossa olin itse pyörittämässä pienten aikuisten ja BIS-kehää. Suvi esitti junior handlereissa Mindin hienosti neljännelle sijalle ja myöhemmin pienten kehässä Mindin SIN-3:ksi ja Primolle tuli ansiokkaasti punainen nauha, ei kuitenkaan sijoitusta värikehässä. Primon handlaus sujui sen verran hyvin että ties vaikka Suvia nähtäisiin esittämässä Primoa joskus virallisissakin näyttelyissä. Ilta sujui mukavasti ja mätsäri onnistui hyvin. Kohtuullisesti sujui minultakin kehän pyörittäminen ensimmäistä kertaa - mitä nyt kuulutin BIS-2:ksi espanjanspringerspanielin.... Onneksi sain myöhemmin korjata virheeni, kun samainen koira voitti L-SSK:n Finemoon Cup-kiertopalkinnon.
Tällä viikolla meillä oli agilitytreenit jälleen ulkokentällä. Olin kyllä ennustanut hyvin, että ulkokenttävuorolle osuu varmasti jälleen todella tuulinen päivä... Hiekka narskui suussa varmaan jo rataantutustumisen aikana. Aloitimme ensin kontaktiharjoittelulla: hyppy, A, puomin pään alla oleva U-putki, hyppy ja pyöräytys takaisin puomille, lopuksi vielä hyppy. Primo meni kerrasta oikein, puomia on viime aikoina harjoiteltu niin paljon että sen vetovoima alkaa olla sama kuin putken - nyt pitäisi vaan vielä enemmän harjoitella tuota erottelua.
Radalla oli myöhemmin tämä sama kohta, mutta sitä edelsi aivan järkyttävältä vaikuttava hyppysekamelska, kuulemma siinä harjoiteltiin päällejuoksua ja lähettämistä ja ties mitä. Emme meinanneet millään päästä tuonne A:lle asti kun nämä 6 sitä edeltävää hyppyä olivat niin vaikeita, koska 1) ohjasin väärällä kädellä 2) pysähdyin hämmästelemään koiran taitavuutta kun se alkoi mennä alkuosan oikein 3) kaikesta hämmästelystä johtuen jäin jälkeen, jolloin 4) ohjauksen puutteesta koira karkasi A:lle, vaikka olisi pitänyt mennä hypylle. Loppujen lopuksi saatiin osissa onnistumaan jotenkin, mutta kyllä oli taas ohjaajassa niin paljon vikaa, että melkein hävetti.
Käytiin myös hallin puolella vapaalla kentällä tekemässä pari kertaa pussia (koska epiksissa Primo kieltäytyi ensin) ja sitten myös hyppy ja rengas siihen yhdistettynä. Ne meni vallan hyvin ja vauhdikkaasti! Ehkä itse jännitän pussia niin paljon aina epiksissa, että Primo kieltää sen? Treeneissä poitsu suorittaa aina niin paljon paremmin, vauhdikkaammin ja itsevarmemmin sen.
Torstaina oli perinteinen L-SSK ry:n järjestämä Piian Pysti-kolmiottelu. Vuorossa siis jälleen karsittu versio möllitokosta, laahausjälki kanilla ja koirien juoksukilpailu noin 50 metrin matkalla (näytti kyllä lyhyemmältä). Orson (Oorbellen Kurt) taisi olla nopein juoksussa, 3,8 sekuntia oli muistaakseni aika. Ja kyllä se poika painelikin kovaa kyytiä... Primon aika oli tasan 4 ja Mindin 4,16.
Jäljellä Primo oli superinnokas ja oman vuoron odotteleminenkin oli vähän tuskaista. Hienosti poitsu jäljesti kania ensimmäistä kertaa! Kaadon löytyessä Primo meni heti kovasti haistelemaan ja vähän tökki kania. Sitten kun aloin kehua, poitsu innostui haukkumaan ja yritti käännellä kania sekä tassuilla että kuonolla. Siinä vaiheessa kun Pentti nosti narusta kanin ilmaan, Primo kävi siihen kiinni sen oloisesti kuin olisi tuumannut että "Tämä on minun! Minä löysin tämän!". Päästi se sitten kuitenkin irti kun heittelin vähän nakkeja maahan. Pisteitä tästä saimme kuulemma 9.
Toko-osio oli varsin lyhyt, osioina vain seuraaminen kytkettynä ja hyppy. Emme ole tehneet hyppyä varmaan vuoteen, joten onneksi ehdin kertaalleen harjoitella sitä ennen meidän vuoroamme. Seuraaminen oli suht ok, perusasennot kyllä järkyttävän vinoja. En tiedä paljonko pisteitä heltisi, mutta arvostelukin oli varmasti todella lempeää - olihan kyseessä leikkimielinen kilpailu. En olisi kyllä osannut odottaa, että kävisi samoin kuin viime vuonna, mutta loppujen lopuksi 11 koirakon joukosta Primo voitti Piian Pystin! Orson taisi sijoittua kuudenneksi ja Mindi kolmanneksi tai neljänneksi, kooikerit edustivat siis varsin mallikkaasti.
Orson ja Mindi tulivat muuten erinomaisesti juttuun keskenään, olivat heti samalla aaltopituudella. Ja Orson oli niin nöyrää poikaa vaikka selvästi oli kovin kiinnostunut Mindistä. Mamioilla oli myös pieni 9-viikkoinen Stella (Maricosan's Stella Quintus) jälleen mukana, voi että miten suloinen koikkerivauva! Minulla on ollut ilo päästä tapaamaan Stellaa milloin missäkin tapahtumissa. Ihan hyvä että Primokin pääsee välillä tapaamaan tuollaisia pikkuisia... Tällä kertaa Stella jopa tarttui Primon hihnasta ja veti, eikä poitsu ollut millänsäkään, ja pääsin kehumaan hyvästä käytöksestä. Primolla kun on turhan usein tapana komentaa pentusia.
Kävimme lauantaina tekemässä ulkokentällä vähän kontakteja Primon kanssa, lähinnä puomia. Mindiä ihan vain ruokin kontaktin alastulolla ja kokeilin putki - hyppy -yhdistelmää pari kertaa. Molemmat koirat tekivät innokkaasti, mutta otin kummankin kanssa vain pari minuuttia kerrallaan - oli kuitenkin melko lämmin päiväkin.
Sunnuntaina Mindi pääsi turistiksi mukaan Salon ryhmänäyttelyyn. Primo oli Marja Talvitien arvosteltavana, ja oli tiukan oloisella tuomarilla lopulta ROP. Näyttelyyn oli ilmoitettu myös yksi kooikernarttu, mutta vaikka kehäsihteeri kuinka huuteli, ei toista koiraa näkynyt - myöhemmin tulivat sitten meitä vastaan näyttelyalueella, he olivat katsoneet aikataulun väärin ja myöhästyneet kehästä. Me emme jääneet isoja kehiä odottelemaan, vaan suuntasin molempien koirien kanssa jälleen hetkeksi hallille, lähinnä vain ottamaan muutaman toiston keppejä Primon kanssa.
Tiistaina Mindi palasi omaan kotiinsa ja osallistuin sitten alkuillasta jokseenkin väsyneen kooikerpojan kanssa ATT:n epiksiin, ensimmäistä kertaa agilityradalle. Koska Primo on viime aikoina lähtenyt niin helposti lapasesta, menin rauhoittelemaan sitä ennen meidän lähtövuoroamme - ei olisi kannattanut, kyllä lämmin sää ja monen päivän leikkimiset Mindin kanssa oli vienyt jo suurimman puhdin pois.
Tuloksena oli varsin hidas rata, 7 sekuntia yliaikaa ja yksi kielto pussilta. Sillä tuloksella selviydyimme kuitenkin neljänsiksi, ja olen kyllä ihan tyytyväinen suoritukseemme. Kontakteilla meni paljon aikaa, ilman targetia Primo alkoi ennakoida etenkin puomilla, ja alastulo oli sitten vähän sellaista hiippailua. Halusin kuitenkin että se oikea kontaktikohtakin löytyy, joten en vapauttanut ennen kuin poika osui oikeaan. Ei muuta kuin lisäharjoitusta vaan, nuo epikset tekevät kyllä hyvää tällaiselle jännittäjälle.
Keskiviikkona oli omien treeniemme vuoro. Teimme keppejä hypyn kautta, ja Marjan sekä toisen sattumalta paikalla olleen koutsin kanssa Primo pujottelee paljon rennommin kun lisään keppien eteen yhden esteen. Teimme myös pientä rataa, ja se sujui oikein hyvin, kunhan muistin ne kaksi asiaa, joista minulle yleisimmin saa sanoa: "katso koiraa" ja "mene jo". Olin todella tyytyväinen näihin treeneihin, Primo haki hankalassa paikassa varsin hienosti oikean putken pään ja vauhti oli hyvää koko treenien ajan.
Torstaina oli L-SSK ry:n järjestämä match show, jossa olin itse pyörittämässä pienten aikuisten ja BIS-kehää. Suvi esitti junior handlereissa Mindin hienosti neljännelle sijalle ja myöhemmin pienten kehässä Mindin SIN-3:ksi ja Primolle tuli ansiokkaasti punainen nauha, ei kuitenkaan sijoitusta värikehässä. Primon handlaus sujui sen verran hyvin että ties vaikka Suvia nähtäisiin esittämässä Primoa joskus virallisissakin näyttelyissä. Ilta sujui mukavasti ja mätsäri onnistui hyvin. Kohtuullisesti sujui minultakin kehän pyörittäminen ensimmäistä kertaa - mitä nyt kuulutin BIS-2:ksi espanjanspringerspanielin.... Onneksi sain myöhemmin korjata virheeni, kun samainen koira voitti L-SSK:n Finemoon Cup-kiertopalkinnon.
Tällä viikolla meillä oli agilitytreenit jälleen ulkokentällä. Olin kyllä ennustanut hyvin, että ulkokenttävuorolle osuu varmasti jälleen todella tuulinen päivä... Hiekka narskui suussa varmaan jo rataantutustumisen aikana. Aloitimme ensin kontaktiharjoittelulla: hyppy, A, puomin pään alla oleva U-putki, hyppy ja pyöräytys takaisin puomille, lopuksi vielä hyppy. Primo meni kerrasta oikein, puomia on viime aikoina harjoiteltu niin paljon että sen vetovoima alkaa olla sama kuin putken - nyt pitäisi vaan vielä enemmän harjoitella tuota erottelua.
Radalla oli myöhemmin tämä sama kohta, mutta sitä edelsi aivan järkyttävältä vaikuttava hyppysekamelska, kuulemma siinä harjoiteltiin päällejuoksua ja lähettämistä ja ties mitä. Emme meinanneet millään päästä tuonne A:lle asti kun nämä 6 sitä edeltävää hyppyä olivat niin vaikeita, koska 1) ohjasin väärällä kädellä 2) pysähdyin hämmästelemään koiran taitavuutta kun se alkoi mennä alkuosan oikein 3) kaikesta hämmästelystä johtuen jäin jälkeen, jolloin 4) ohjauksen puutteesta koira karkasi A:lle, vaikka olisi pitänyt mennä hypylle. Loppujen lopuksi saatiin osissa onnistumaan jotenkin, mutta kyllä oli taas ohjaajassa niin paljon vikaa, että melkein hävetti.
Käytiin myös hallin puolella vapaalla kentällä tekemässä pari kertaa pussia (koska epiksissa Primo kieltäytyi ensin) ja sitten myös hyppy ja rengas siihen yhdistettynä. Ne meni vallan hyvin ja vauhdikkaasti! Ehkä itse jännitän pussia niin paljon aina epiksissa, että Primo kieltää sen? Treeneissä poitsu suorittaa aina niin paljon paremmin, vauhdikkaammin ja itsevarmemmin sen.
Torstaina oli perinteinen L-SSK ry:n järjestämä Piian Pysti-kolmiottelu. Vuorossa siis jälleen karsittu versio möllitokosta, laahausjälki kanilla ja koirien juoksukilpailu noin 50 metrin matkalla (näytti kyllä lyhyemmältä). Orson (Oorbellen Kurt) taisi olla nopein juoksussa, 3,8 sekuntia oli muistaakseni aika. Ja kyllä se poika painelikin kovaa kyytiä... Primon aika oli tasan 4 ja Mindin 4,16.
Jäljellä Primo oli superinnokas ja oman vuoron odotteleminenkin oli vähän tuskaista. Hienosti poitsu jäljesti kania ensimmäistä kertaa! Kaadon löytyessä Primo meni heti kovasti haistelemaan ja vähän tökki kania. Sitten kun aloin kehua, poitsu innostui haukkumaan ja yritti käännellä kania sekä tassuilla että kuonolla. Siinä vaiheessa kun Pentti nosti narusta kanin ilmaan, Primo kävi siihen kiinni sen oloisesti kuin olisi tuumannut että "Tämä on minun! Minä löysin tämän!". Päästi se sitten kuitenkin irti kun heittelin vähän nakkeja maahan. Pisteitä tästä saimme kuulemma 9.
Toko-osio oli varsin lyhyt, osioina vain seuraaminen kytkettynä ja hyppy. Emme ole tehneet hyppyä varmaan vuoteen, joten onneksi ehdin kertaalleen harjoitella sitä ennen meidän vuoroamme. Seuraaminen oli suht ok, perusasennot kyllä järkyttävän vinoja. En tiedä paljonko pisteitä heltisi, mutta arvostelukin oli varmasti todella lempeää - olihan kyseessä leikkimielinen kilpailu. En olisi kyllä osannut odottaa, että kävisi samoin kuin viime vuonna, mutta loppujen lopuksi 11 koirakon joukosta Primo voitti Piian Pystin! Orson taisi sijoittua kuudenneksi ja Mindi kolmanneksi tai neljänneksi, kooikerit edustivat siis varsin mallikkaasti.
Orson ja Mindi tulivat muuten erinomaisesti juttuun keskenään, olivat heti samalla aaltopituudella. Ja Orson oli niin nöyrää poikaa vaikka selvästi oli kovin kiinnostunut Mindistä. Mamioilla oli myös pieni 9-viikkoinen Stella (Maricosan's Stella Quintus) jälleen mukana, voi että miten suloinen koikkerivauva! Minulla on ollut ilo päästä tapaamaan Stellaa milloin missäkin tapahtumissa. Ihan hyvä että Primokin pääsee välillä tapaamaan tuollaisia pikkuisia... Tällä kertaa Stella jopa tarttui Primon hihnasta ja veti, eikä poitsu ollut millänsäkään, ja pääsin kehumaan hyvästä käytöksestä. Primolla kun on turhan usein tapana komentaa pentusia.
Tähän hätään ei vielä ole kuvia, mutta varmaan ainakin Piian Pystistä on vielä tulossa muutamia...
Kommentit