torstai, 18. tammikuu 2018

Kahdeksanvuotiaana

Primo täytti 8 vuotta 27.8.2017. Kaksi kuukautta myöhemmin, 24.10., Primo kastroitiin. Pitkin viime kevättä ja kesää Primo oli agilityssä hyvin ailahtelevainen, lähti aina kyllä innolla treeneihin mutta radalla homma menikin kävelyksi. Kävimme osteopaatilla ja hierojalla, jumejakin löytyi muttei mitään suurempaa. Jonakin yksittäisenä päivänä Primon makuualustalla oli pieni märkä läntti töistä tullessa. Kevään aikana Primolla kävi pari tyttöystävää kylässä, ja alkukesästä se oli jonkin verran tyttöjen tuoksuista sekaisin.

IMG_2277_2.jpg

Eräänä kesäkuisena päivänä töistä tullessani lattialla oli veritippoja. Ei tarvinnut kauaa ihmetellä mistä veri oli peräisin, vilkaisu Primon mahan alle riitti. Ei muuta kuin eläinlääkäriasema Pet-Vetiin, jossa todettiin eturauhasen olevan lievästi suurentunut, ja annettiin lyhytvaikutteinen tardak-pistos sekä kipulääke vähentämään turvotusta.

Primon vointi vaikutti kohenevan seuraavan parin päivän aikana, kunnes torstaina jälleen töistä tullessani huomasin lattialla ison märän alueen. Primo ei ole ikinä aikuisiällä pissannut sisälle, joten huolestuin heti. Vein Primon saman tien ulos, ja sillä olikin hätä. Pissa oli punertavaa, ja takaisin sisälle tultuamme koira joi taas reilusti. Soittelin eläinlääkäriin mutta sain ajan vasta seuraavalle päivälle. Kävimme alkuillan aikana toistuvasti ulkona, ja vain parin-kolmen ensimmäisen koivennoston aikana tuli pissaa, sitten veritippoja. Primo vaikutti illan mittaan yhä kivuliaammalta ja vilkuili takapäätään ja köyristi selkäänsä. Pet-Vetistä sanottiin, ettei hätää ole niin kauan kuin pissaa kuitenkin tulee eikä mene täysin tukkoon, mutta koska en muistanut nähneeni Primoa koskaan niin kivuliaana kuin silloin, päätimme illalla lähteä päivystykseen. 

Saimme Turun Eläinsairaalassa (Omaeläinklinikka Oy) hyvää palvelua ilman odottelua, onneksi emme osuneet paikalle  ruuhkaisaan aikaan. Primo tutkittiin ensin päällisin puolin ja sitten rauhoitettiin jatkotutkimuksia varten. Virtsakiviä ei löytynyt ja eturauhanen oli yhtäläinen, mutta leukosyytit, korkea pH ja proteiinit viittasivat tulehdukseen. Primo sai kipulääke- ja antibioottikuurin joka sopi sekä virtsatieinfektion että eturauhastulehduksen hoidoksi. Otin seuraavan päivän töistä vapaaksi jotta pystyin vahtimaan Primon vointia kotona, ja kyllä olin tyytyväinen että lähdimme päivystykseen vaikka käynnille hintaa tulikin! Antibiootti puri nopeasti ja Primo voi selkeästi paremmin jo heti seuraavana päivänä.

Pidimme treeneistä ensin sairastamisen vuoksi taukoa ja sitten alkoikin kesätauko ohjatuista treeneistä. Elokuussa Primo kävi osteopaatin käsittelyssä, ja Leena Piiran mukaan koiran kroppa ei vastannut osteopatiaan niin hyvin kuin ennen. Leenan suosituksesta varasin ajan Pet-Vetin laserhoitoon, ja viiden hoitokerran aikana syyskuussa Primo sai laseria  selkään/takaosaan. En oikein osaa arvioida, oliko laserhoidosta silminnähtävää apua Primolle vai ei, mutta ei siitä varmaan haittaakaan ollut. 

IMG_20170904_174140.jpg

IMG_20170904_174121.jpg

Kun sitten lokakuun alkupuolella Primon makuualustaan ilmestyi jälleen pieni märkä läikkä, soitin ensin vakuutusyhtiöön ja sitten eläinlääkäriasema Pet-Vetiin ja varasin Primolle kastrointiajan. Jännitin kastrointia etukäteen ihan hirvittävästi. Olin ihan varma että Primo itkee kipujaan ainakin kolme viikkoa yötäpäivää ja joutuu pitämään kauluria ylimääräiset 2 viikkoa koska nuolisi muuten haavansa rikki. Olin niin väärässä! Primo ei itkenyt edes toimenpiteen jälkeen illalla. Seuraavana päivänä se vinkui vähän tylsyyttään, kun kaikki lelut oli takavarikoitu ja lääkäri oli kieltänyt riehumisen. Kun leikkauksesta oli kulunut pari päivää, Primo olisi halunnut jo lenkkeillä kuten normaalistikin. Leikkaushaava ei koko aikana kiinnostanut Primoa juurikaan, mutta toki se joutui käyttämään kauluria aina yksin ollessaan kahden viikon ajan, kuten oli neuvottu. Haava pysyi siistinä ja parani hyvin. Vakuutusyhtiön maksaman osuuden jälkeen kastroinnista jäi maksettavaa 152,15 euroa.

 

IMG_3496.jpg

IMG_3891.jpg

Nyt, kun aikaa on kulunut melkein 3 kuukautta, on koirassa alkanut huomata muutoksia. Ensinnäkin heti ensimmäisissä agilitytreeneissä leikkausloman jälkeen koutsimme Johanna sanoi, että Primo hyppää paremmin. Primo on saanut agilityssä vauhtia ja innokkuutta lisää, ja se todella liikkuu ja hyppää paremmin kuin koko viime kevätkaudella. Toisaalta kotona Primosta on tullut mukavuudenhaluisempi. Nukkuminen, syöminen ja leluilla leikkiminen ovat kolme parasta asiaa. Aamulla ei ole minkään valtakunnan kiirettä ulos, eikä aina töiden jälkeen tai illallakaan... Kun ulos asti lopulta on päästy, Primon mielestä 10-15 min jälkeen voitaisiin hyvin mennä takaisin syömään, leikkimään tai nukkumaan... Primo on myös alkanut välillä pysähdellä risteyksiin tai melkein minne tahansa lenkin varrella, ja yrittää sinnikkäästi osoittaa minulle, että lyhin reitti kotiin voisi olla se kivoin. Ei onneksi sentään joka lenkillä! Yleisesti lenkeillä haistelua ja merkkailua tapahtuu selvästi vähemmän kuin ennen.

 

IMG_4587.jpg

Primolle ei siis tullut pentuja muutamasta yrityksestä huolimatta. Se on tavallaan sääli, mutta toisaalta Primolla on runsaasti serkkuja ja muita sukulaiskoiria, jotka jatkavat sukua. Olen jo nyt tyytyväinen päätökseeni kastroida Primo, sillä se vaikuttaisi voivan nyt paremmin. Toivottavasti se saa nyt pysyä terveenä vielä vuosia. Saa nähdä, ehkä aktivoidun jälleen blogin kirjoittamisen suhteenkin, jos agilitykin alkaa sujua paremmin ja tuntuu että on taas jotain mistä kirjoittaa. Viime vuosi kun tuntui olevan yhtä treenitaukoa ja sairaslomaa. Pahoittelen pitkää blogihiljaisuutta ja toivotan kaikille hyvää alkanutta vuotta!

IMG_20180111_160911.jpg

 

keskiviikko, 22. maaliskuu 2017

Keväthepulointia

Viime lauantaina 18.3. olin itse ensin aamukymmenestä kolmeen asti kisatöissä ATT:llä. Sen jälkeen pakkauduimme autoon ja lähdimme maalle yhdeksi yöksi. Olimme lupautuneet avuksi metsätöihin, ja Primokin pääsi jälleen mukaan. Aikaisemmalla kerralla piti vahtia, ettei se pureskelisi keppejä, mutta nyt saattoi jo ottaa rennommin. Primo innostuikin kanniskelemaan hetken keppiä ja juoksemaan parit hepulit kesken metsätöiden.

IMG_7815.jpg

Metsän tuoksuja...

Kaikki kuvat metsäreissulta: linkki

Viime viikon keskiviikon agilitytreeneistä ei juuri jäänyt mitään jälkipolville kerrottavaa. Johanna oli tehnyt meille todella mukavan, muistaakseni 23 esteen hyppyradan. Primo oli treeneissä kuitenkin ihan hirvittävän tahmea ja hidas, tuntui ettei sitä olisi voinut kiinnostaa agility tuon taivaallista. Vain kepeillä se meni reippaasti. Niin hidasta menoa ei pikkupoika olekaan aikoihin osoittanut, ja aloinkin jo miettiä olisiko se jälleen päässyt esim. liukastumaan jossakin. Viime keskiviikkoista lukuunottamatta Primo on kuitenkin käyttäytynyt normaalisti ja liikkunut tavalliseen iloiseen tapaansa. Saattaahan olla, että oma mielialani oli huono tai namipalkka ei vain kiinnostanut Primoa tarpeeksi - voin vain arvailla. Seurailen tilannetta, ja kunhan viimeisetkin liukkaat väistyvät kevään tieltä, täytynee kutsua hieroja jälleen käymään. Ehkä olen viisaampi tämän illan treenien jälkeen.

IMG_7826.jpg

Hyvät hajut veivät Primoa järven rannassa...

IMG_7838.jpg

Hepuliiii!

IMG_7845.jpg

 

Eilen olimme pitkästä aikaa Paimion hiekkakuopilla lenkillä yhdessä cairn-tyttöjen kanssa. Oli vähän mälsä ilma, melkein koko lenkin ajan satoi enemmän tai vähemmän. Koiratkin lähinnä haistelivat ja kulkivat omia polkujaan, mutta aivan lenkin loppupuolella ne innostuivat hetken juoksemaan aukealla paikalla. Hiekka vain lensi! Yritin ottaa kuvia, mutta oli jo niin hämärää että niistä tuli kamalan epätarkkoja. Lisäsin kuitenkin albumin nettiin, kaikki kuvat löytyvät täältä.

IMG_7927.jpg

Tästä kolmikosta on kyllä erittäin vaikea saada "aseteltua" kaverikuvaa, Primo ehti valua jo maahan sillä välin kun yritettiin saada tyttöjä istumaan :) Vasemmalta Tove, Asta & Primo.

 

Tänään sain Kennelliitolta laskun eläinlääkärintodistuksesta koskien hampaan poistoa. Todistus maksaa 25 euroa, ja se tulee siis esittää siinä yhteydessä, jos vielä päätän viedä Primon johonkin näyttelyyn. Käsittääkseni todistuksen pääsee itse tulostamaan Kennelliiton järjestelmästä, kunhan lasku on maksettu. Noh, viime vuoden puolellakaan ei tullut kyllä kertaakaan käytyä näyttelyissä... Nähtäväksi jää onko todistukselle koskaan enää mitään käyttöä. :)

 

keskiviikko, 15. maaliskuu 2017

Hammaslääkärillä 2.3.2017

Nyt on vihdoinkin aikaa kirjoittaa Primon kahden viikon takaisesta hammasoperaatiosta. Helmikuun lopulla löysin lattialta Primon hampaan. Koska olin muutenkin menossa asioille lähelle Eläinlääkäriasema Pet-Vetiä, otin hampaan mukaan ja käväisin näyttämässä sitä vastaanottohenkilökunnalle. Hammas oli katkennut siististi kuin vetisellä leikaten, mutta siitä näki että juuret olivat jääneet ja loppuosa hampaasta pitäisi poistaa varmuuden vuoksi, ettei se se pääse tulehtumaan. Varasimme Primolle ajan torstaille 2.3. Hinta-arvio oli 350-550 euroa riippuen mm. siitä, jouduttaisiinko samalla mahdollisesti poistamaan muitakin hampaita.

Sovimme, että jos Primo alkaisi oireilla, esim. jättäisi syömättä, yrittäisimme aikaistaa hampaanpoistoa. Primo ei kuitenkaan koko aikana näyttänyt kärsivän lohjenneesta hampaasta mitenkään - aloin vain antaa pehmeää ruokaa (raakaruokapullia ja välillä vähän teollista märkäruokaakin). Kerran Primon riehuessa lelun kanssa huomasin lelussa vähän verta, jolloin rajoitin lelujen kanssa touhuamista ja takavarikoin lelukorin pois vapaasti saatavilta.

Bluetooth%20Folder.jpg

Primo odottaa pääsyä eläinlääkärin vastaanotolle.

Lohjenneen hampaan poisto tehdään tietenkin nukutuksessa, joten Primon piti paastota 12h. Meillä oli aika varattuna aamulla 8.30, mutta menin Primon kanssa Pet-Vetiin jo kahdeksaksi, jotta pääsisin siitä jatkamaan sujuvasti sitten vielä töihin. Odottelimme ensin hetken vuoroamme, ja sitten eläinlääkäri otti meidät vastaan. Hän tutki Primon pöydällä, kuunteli sydämen ja kurkisti suuhun. Muistin parin vuoden takaiselta hammaskivenpoistokäynniltä Pet-Vetin systeemin hammaspotilaiden suhteen: päivän aikana hoidetaan neljä potilasta, jotka otetaan ensin aamulla porrastetusti vastaan ja sitten hoidetaan kiireellisyysjärjestyksessä päivän aikana peräjälkeen. Aamulla ei siis vielä osattu tarkalleen sanoa, mihin aikaan olisi Primon vuoro ja mihin aikaan se kotiutettaisiin.

Pet-Vet on meille tuttu jo Primon pentuajoilta, mutta silloin se toimi vanhoissa ja epäkäytännöllisissä tiloissa itäisen Turun keskustassa. Vuoden 2014 alkupuolella eläinlääkäriasema muutti täysin uusiin tiloihin Skanssin alueelle. Samassa liikekiinteistössä seinänaapurina toimii mm. eläintarvikeliike Petola. Pet-Vet on nyt meihin nähdenkin todella hyvällä paikalla ja modernit, valoisat tilat sekä ystävällinen asiakaspalvelu saivat tälläkin kertaa kääntymään Pet-Vetin puoleen, vaikka on meillä muiltakin klinikoilta Turun seudulta hyviä kokemuksia.  No, joka tapauksessa jätin Primon ihan luottavaisin mielin omaan "häkkiin" tai pikemminkin karsinaan odottamaan vuoroaan, vaikka nukuttaminen aina minua jännittääkin vähän.

Kolmen aikaan minulle soitettiin, että Primon saisi puoli neljän jälkeen tulla hakemaan kun minulle parhaiten sopii. Pet-Vetissä minua odotti oikein reipas koirapoika, jonka häntä alkoi pyöriä välittömästi kun menimme hoitajan kanssa häkille Primoa hakemaan. Kaikki oli mennyt hyvin, eikä Primolta tarvinnut poistaa kuin se yksi lohjennut hammas.

"Primon tapaturmaisesti lohjennut oikea ala P3 hammas poistettiin nukutuksessa kirurgisesti. Koira sai suonensisäisesti nestettä ja kipulääkkeen toimenpiteen yhteydessä. Poistetun hampaan kohdalla ien on suljettu sulavilla tikeillä, jotka irtoavat itsestään muutaman viikon kuluessa. Muut Primon hampaat olivat erittäin hyvässä kunnossa."

Tälläkin kertaa olin tyytyväinen Pet-Vetissä saamaani palveluun. Suorakorvaussopimuksen mukaisesti vakuutusyhtiö oli maksanut suoraan oman osuutensa operaation hinnasta, ja sain päätöksen korvauksesta tekstiviestillä jo ennen kuin ehdin edes hakea Primon. Sain eläinlääkäriasemalta mukaani hoito-ohjeet ja kipulääkkeen sekä suuhuuhteen. Primolle oli määrä antaa pehmeää ruokaa 5 vuorokauden ajan, eikä mitään kovaa pureskeltavaa kahteen viikkoon. Hoitajan mukaan esim. raakaruokapullat kävisivät hyvin ruuaksi, etenkin jos liha on vielä vähän kohmeista/viileää, jolloin se saattaisi tuntua Primosta mukavammalta suussa. Suuhuuhteella oli tarkoitus joko vanulapulla puhdistaa haavaa/ientä tai ruiskuttaa sitä suoraan suuhun.

IMG_20170302_164453.jpg

Krapulainen kaveri kotona, huuli ehkä hieman turvoksissa...

Primo käyttäytyi kotimatkalla todella pirteästi, ja hetken jo luulin että se touhottaisi koko illan kuin mitään ei olisi tapahtunutkaan. Kotona kuitenkin Primo alkoi hyvin nopeasti seisoskella vahvassa etukenossa jalat harallaan sen näköisenä, että se juuri ja juuri pysyi tolpillaan. Laitoin pojalle Back on Track-verkkoloimen niskaan ja asettelin sen pedille nukkumaan. Kertaalleen Primo nousi ylös, mutta lopulta väsymys voitti ja kaveri veteli sikeitä iltakahdeksaan asti. Kävimme pikaisesti pissalla ja sitten lepäily jatkui. Yö meni rauhallisesti.

IMG_20170302_170541.jpg

Seuraavana aamuna Primo oli jo pirteä oma itsensä. Kävimme kuitenkin vähän lyhyemmillä lenkeillä varmuuden vuoksi. Kaikki vaikutti olevan hyvin ja viikonloppuna lenkkeiltiin jo metsässä - pidin vain huolen, että keppejä ei pureskella tai kanniskella. Vaikeinta kahden viikon aikana onkin ollut olla antamatta puruluita, koska Primo niitä kuitenkin tasaiseen tahtiin on aina saanut. Ratkaisin asian tilaamalla Petenkoirarvikkeelta laatikollisen pehmeitä "pihvitikkuja", joita olen sitten tarpeen tullen antanut Primolle palkkana esim. kotona naksuttelusta - jotain aktivointia kun on täytynyt olla, kun lelutkin kiellettiin.

Viime keskiviikkona olimme jo agilitytreeneissäkin. Käytin tosin palkkana vain nakkeja, enkä lainkaan lelua. Nyt hampaanpoistosta on kulunut kaksi viikkoa, ja alan varmaan vähitellen palailla myös nappulan syöttämiseen raakaruoan lisäksi. Ja pakko kai on antaa vähitellen lelutkin jälleen koiran saataville. :)

 

IMG_20170313_180257.jpg

IMG_20170313_180520.jpg

Lenkillä Vaarniemenkalliolla 13.3.2017

maanantai, 6. maaliskuu 2017

Agilitytreenit OMD-areenalla 1.3.2017

Viime keskiviikkona olimme pitkästä aikaa Kelpokoiralla, eli OneMind Dogs-arenalla treeneissä. Kyseessä oli vauhtiratakurssin irtokerta, jonka ostin netistä. Olemme aikaisemmin olleet samalla kurssilla treenaamassa, mutta silloin kouluttajina olivat Tuulia ja Timo Liuhto. Nyt kurssia veti meille uusi kouluttajatuttavuus, Anna-Maija Saharanta. Primolla oli takana n. 3-4 viikon tauko ohjatuista treeneistä, ja parin viikon ajan Primon ajatukset ovat selvästi olleet tytöissä - sen vuoksi vähän jännitti, miten treenit sujuisivat.

Rata oli haasteellisen mutta ihan mentävissä olevan näköinen, yhteensä 24 estettä. Meille haastavinta ajattelin olevan keinun ihan sellaisenaan, sekä lopussa puomin molemmin puolin olevat tiukat käännökset ja niistä huolimatta vauhdin pysyminen. Radalla oli A:ta lukuunottamatta kaikki esteet, puomi mentiin kahdesti. Pyysin palkkausapua keinulle.

Tässä ensimmäinen videopätkä, esteet 1-15. Melkein ohjasin hypyn 12 väärältä puolelta, videolla näkyy Primon tekemä ohjaajan mokan korjausliike. :D Video: https://youtu.be/9oiv8be9ER4

Mutkaputkesta (este nro 8) mentiin siis ensin keinulle ja myöhemmin samasta putkesta mentiin keinun kanssa samassa linjassa oleville kepeille. Näin, miten kaikki muut meitä ennen treenanneet koirat menivät keinulle, mutten olisi ikinä uskonut että myös Primo valitsee keinun niin helposti. Keinulle sekin kuitenkin solahti. Otettiin sitten pari kertaa erikseen putkesta kepeille tuloa, jotta saatiin ajatus muuttumaan siihen suuntaan, ja lisäksi keskityin todella varmistamaan että koira lukitsi kepit.

Primo meni keinun tapansa mukaan hitaasti, mutta uskollisesti. Vaikka se ei pidä keinusta, onneksi se ei hyppele pois kesken kaiken vaan aina se lopulta ryömii loppuun asti. Vähän nopeammin pitäisi ehkä vapauttaa, nytkin videoilta näkyy miten Primo jäi vielä kontaktille ensimmäisen vapautuskäskyn jälkeen. Sen huomiokin oli kyllä ihan muualla kuin minussa tai seuraavassa esteessä sen ensimmäisen vapautuskäskyn aikana. :D Keinu hidasti koko radan suoritusta selvästi, eikä Primo muutenkaan ylipäänsä ollut kaikkein vauhdikkaimmalla tuulellaan.

Pujottelutahti oli tällä kertaa treneissä vähän verkkaista, mutta 2+2 ohjureilla kummassakin päässä mentiin. Ensimmäiset kepit meni parhaalla vauhdilla, mutta tyhmä omistaja oli laittanut ohjurit väärin ja kilttikoikkeri joutui puskemaan väkisin ohjurien alta. :D Sen verran herra taisi ottaa nokkiinsa, että seuraavat pujottelukerrat olivat vauhdiltaan maltillisempia.

Toisessa videopätkässä on esteet 21-24. Vein aluksi hypyltä 21 putkeen 22 tavallisesti pyörittämällä, kun arvelin vastakäännöksen pysäyttävän vauhtia liikaa. No, arvelin väärin, ja pyörittämällä tuli melkoisen laaja kaarros + kouluttajan mukaan oli ihan siinä ja siinä, ettei Primo valinnut väärää putkea tai keinua (tai keppejä).  Tässä video: https://youtu.be/-YRCt-yMcsk

Trenien aluksi tuli muutamassa kohdassa jälleen kiire ohjauksiin (olin unohtaa radan, taas...), kun Primolla oli enemmän vauhtia. Viimeisessä videossa, joka on ihan viimeinen pätkä koko treeneistä, Primo menee jo hitaammin mikä vaikuttaa omaan liikkumiseeni ja ohjaamiseen - homma meni vähän saatteluksi. Agility on kyllä monin tavoin haastava laji! Minä tarvitsen enemmän harjoitusta kuin miten paljon toistoja Primo jaksaa, ja sen asian kanssa tasapainoileminen on välillä vaikeaa. Treeneistä ja kouluttajasta jäi kuitenkin oikein hyvät fiilikset! Ei ollut meidän vauhdikkain päivämme, mutta hyödyllistä ja mukavaa treeniä kyllä!

Tässä vielä se viimeinen pätkä, koko rata alusta loppuun: https://youtu.be/VaJTm5_WldE

 

Treenejä seuraavana päivänä Primolla oli vuorossa katkenneen hampaan juurien poisto. Kaikki meni sujuvasti ja poika on alkanut toipuakin hyvin, mutta teen siitä vielä myöhemmin oman postauksensa.

maanantai, 27. helmikuu 2017

Treffailua

Helmikuun alussa Primolla oli lenkkitreffit Usva-nimisen koikkeritytön kanssa. Koirat tuntuivat tulevan hyvin juttuun ja leikkivätkin vähän. Viime torstaina ja perjantaina Primo ja Usva tapasivat jälleen jokseenkin romanttisemmissa merkeissä. Kumpikin tapaaminen oli onnistunut ja nyt sitten vain odotellaan, josko kevään kuluessa maailmaan putkahtaisi Primon jälkikasvua. Mahdollinen pentue syntyy Roosnell-kenneliin.

IMG_7487.jpg

IMG_7500.jpg

IMG_20170223_184339.jpgIMG_20170223_184634_1.jpg

Lauantaina osallistuimme L-SSK ry:n järjestämään Spanielien laskiaisriehaan. Ulkoilupäivän teemana oli vapaamutoinen oleskelu mukavassa seurassa Tuorlan alueella. Paikka oli tuttu muutaman vuoden takaa Suomen Kooikerhondje ry:n kesäpäiviltä. Meillä oli lauantaiksi vähän muutakin ohjelmaa, mutta tunnin verran ehdimme nauttia upeasta ilmasta ja seurustella muiden kanssa. Minulla oli kamerakin mukana, ja siinä olikin kova työ kun yritti saada ikuistettua useissa pienemmissä ryhmissä telmiviä luppakorvia. Kooikerhondjetkin oli melkoisen hyvin edustettuina. Isoon osaan kuvista päätyi ihanalla nuoruuden innokkuudellaan ja ennakkoluulottomasti kaikkien kanssa leikkivä Oorbellen Orlando "Lucky". Kaikki kuvat nähtävissä täällä: klik.

IMG_7549.jpg

IMG_7556.jpg

Eilen kävimme kiireettömällä peltolenkillä lähellä merenrantaa (kuvia täällä). Primo innostui juoksemaan hangessa ihan itsekseenkin hajujen ja jälkien perässä. Välillä se humpsahti syvemmälle lumeen melkein kaulaansa myöten. Auringonkukkapeltojen keskellä oli varmasti pupujen tai peurojen jälkiä, ainakin peltojen kiinnostavuudesta päätellen. :) Lenkki oli varsin tehokasta liikuntaa ja hyvä päätös viikonlopulle. Primo olikin loppuillasta aivan kuitti ja nukkui tyytyväisenä sohvalla BoT-loimi yllään.

IMG_7709.jpg

Katkennut hammas ei ole ainakaan toistaiseksi Primoa näkyvästi vaivannut. Toivotaan, että takapakkia ei tule ja pärjätään vielä torstaihin asti, jolloin juuret poistetaan.

IMG_20170226_212544.jpg

IMG_20170226_222355.jpg