keskiviikko, 22. maaliskuu 2017

Keväthepulointia

Viime lauantaina 18.3. olin itse ensin aamukymmenestä kolmeen asti kisatöissä ATT:llä. Sen jälkeen pakkauduimme autoon ja lähdimme maalle yhdeksi yöksi. Olimme lupautuneet avuksi metsätöihin, ja Primokin pääsi jälleen mukaan. Aikaisemmalla kerralla piti vahtia, ettei se pureskelisi keppejä, mutta nyt saattoi jo ottaa rennommin. Primo innostuikin kanniskelemaan hetken keppiä ja juoksemaan parit hepulit kesken metsätöiden.

IMG_7815.jpg

Metsän tuoksuja...

Kaikki kuvat metsäreissulta: linkki

Viime viikon keskiviikon agilitytreeneistä ei juuri jäänyt mitään jälkipolville kerrottavaa. Johanna oli tehnyt meille todella mukavan, muistaakseni 23 esteen hyppyradan. Primo oli treeneissä kuitenkin ihan hirvittävän tahmea ja hidas, tuntui ettei sitä olisi voinut kiinnostaa agility tuon taivaallista. Vain kepeillä se meni reippaasti. Niin hidasta menoa ei pikkupoika olekaan aikoihin osoittanut, ja aloinkin jo miettiä olisiko se jälleen päässyt esim. liukastumaan jossakin. Viime keskiviikkoista lukuunottamatta Primo on kuitenkin käyttäytynyt normaalisti ja liikkunut tavalliseen iloiseen tapaansa. Saattaahan olla, että oma mielialani oli huono tai namipalkka ei vain kiinnostanut Primoa tarpeeksi - voin vain arvailla. Seurailen tilannetta, ja kunhan viimeisetkin liukkaat väistyvät kevään tieltä, täytynee kutsua hieroja jälleen käymään. Ehkä olen viisaampi tämän illan treenien jälkeen.

IMG_7826.jpg

Hyvät hajut veivät Primoa järven rannassa...

IMG_7838.jpg

Hepuliiii!

IMG_7845.jpg

 

Eilen olimme pitkästä aikaa Paimion hiekkakuopilla lenkillä yhdessä cairn-tyttöjen kanssa. Oli vähän mälsä ilma, melkein koko lenkin ajan satoi enemmän tai vähemmän. Koiratkin lähinnä haistelivat ja kulkivat omia polkujaan, mutta aivan lenkin loppupuolella ne innostuivat hetken juoksemaan aukealla paikalla. Hiekka vain lensi! Yritin ottaa kuvia, mutta oli jo niin hämärää että niistä tuli kamalan epätarkkoja. Lisäsin kuitenkin albumin nettiin, kaikki kuvat löytyvät täältä.

IMG_7927.jpg

Tästä kolmikosta on kyllä erittäin vaikea saada "aseteltua" kaverikuvaa, Primo ehti valua jo maahan sillä välin kun yritettiin saada tyttöjä istumaan :) Vasemmalta Tove, Asta & Primo.

 

Tänään sain Kennelliitolta laskun eläinlääkärintodistuksesta koskien hampaan poistoa. Todistus maksaa 25 euroa, ja se tulee siis esittää siinä yhteydessä, jos vielä päätän viedä Primon johonkin näyttelyyn. Käsittääkseni todistuksen pääsee itse tulostamaan Kennelliiton järjestelmästä, kunhan lasku on maksettu. Noh, viime vuoden puolellakaan ei tullut kyllä kertaakaan käytyä näyttelyissä... Nähtäväksi jää onko todistukselle koskaan enää mitään käyttöä. :)

 

keskiviikko, 15. maaliskuu 2017

Hammaslääkärillä 2.3.2017

Nyt on vihdoinkin aikaa kirjoittaa Primon kahden viikon takaisesta hammasoperaatiosta. Helmikuun lopulla löysin lattialta Primon hampaan. Koska olin muutenkin menossa asioille lähelle Eläinlääkäriasema Pet-Vetiä, otin hampaan mukaan ja käväisin näyttämässä sitä vastaanottohenkilökunnalle. Hammas oli katkennut siististi kuin vetisellä leikaten, mutta siitä näki että juuret olivat jääneet ja loppuosa hampaasta pitäisi poistaa varmuuden vuoksi, ettei se se pääse tulehtumaan. Varasimme Primolle ajan torstaille 2.3. Hinta-arvio oli 350-550 euroa riippuen mm. siitä, jouduttaisiinko samalla mahdollisesti poistamaan muitakin hampaita.

Sovimme, että jos Primo alkaisi oireilla, esim. jättäisi syömättä, yrittäisimme aikaistaa hampaanpoistoa. Primo ei kuitenkaan koko aikana näyttänyt kärsivän lohjenneesta hampaasta mitenkään - aloin vain antaa pehmeää ruokaa (raakaruokapullia ja välillä vähän teollista märkäruokaakin). Kerran Primon riehuessa lelun kanssa huomasin lelussa vähän verta, jolloin rajoitin lelujen kanssa touhuamista ja takavarikoin lelukorin pois vapaasti saatavilta.

Bluetooth%20Folder.jpg

Primo odottaa pääsyä eläinlääkärin vastaanotolle.

Lohjenneen hampaan poisto tehdään tietenkin nukutuksessa, joten Primon piti paastota 12h. Meillä oli aika varattuna aamulla 8.30, mutta menin Primon kanssa Pet-Vetiin jo kahdeksaksi, jotta pääsisin siitä jatkamaan sujuvasti sitten vielä töihin. Odottelimme ensin hetken vuoroamme, ja sitten eläinlääkäri otti meidät vastaan. Hän tutki Primon pöydällä, kuunteli sydämen ja kurkisti suuhun. Muistin parin vuoden takaiselta hammaskivenpoistokäynniltä Pet-Vetin systeemin hammaspotilaiden suhteen: päivän aikana hoidetaan neljä potilasta, jotka otetaan ensin aamulla porrastetusti vastaan ja sitten hoidetaan kiireellisyysjärjestyksessä päivän aikana peräjälkeen. Aamulla ei siis vielä osattu tarkalleen sanoa, mihin aikaan olisi Primon vuoro ja mihin aikaan se kotiutettaisiin.

Pet-Vet on meille tuttu jo Primon pentuajoilta, mutta silloin se toimi vanhoissa ja epäkäytännöllisissä tiloissa itäisen Turun keskustassa. Vuoden 2014 alkupuolella eläinlääkäriasema muutti täysin uusiin tiloihin Skanssin alueelle. Samassa liikekiinteistössä seinänaapurina toimii mm. eläintarvikeliike Petola. Pet-Vet on nyt meihin nähdenkin todella hyvällä paikalla ja modernit, valoisat tilat sekä ystävällinen asiakaspalvelu saivat tälläkin kertaa kääntymään Pet-Vetin puoleen, vaikka on meillä muiltakin klinikoilta Turun seudulta hyviä kokemuksia.  No, joka tapauksessa jätin Primon ihan luottavaisin mielin omaan "häkkiin" tai pikemminkin karsinaan odottamaan vuoroaan, vaikka nukuttaminen aina minua jännittääkin vähän.

Kolmen aikaan minulle soitettiin, että Primon saisi puoli neljän jälkeen tulla hakemaan kun minulle parhaiten sopii. Pet-Vetissä minua odotti oikein reipas koirapoika, jonka häntä alkoi pyöriä välittömästi kun menimme hoitajan kanssa häkille Primoa hakemaan. Kaikki oli mennyt hyvin, eikä Primolta tarvinnut poistaa kuin se yksi lohjennut hammas.

"Primon tapaturmaisesti lohjennut oikea ala P3 hammas poistettiin nukutuksessa kirurgisesti. Koira sai suonensisäisesti nestettä ja kipulääkkeen toimenpiteen yhteydessä. Poistetun hampaan kohdalla ien on suljettu sulavilla tikeillä, jotka irtoavat itsestään muutaman viikon kuluessa. Muut Primon hampaat olivat erittäin hyvässä kunnossa."

Tälläkin kertaa olin tyytyväinen Pet-Vetissä saamaani palveluun. Suorakorvaussopimuksen mukaisesti vakuutusyhtiö oli maksanut suoraan oman osuutensa operaation hinnasta, ja sain päätöksen korvauksesta tekstiviestillä jo ennen kuin ehdin edes hakea Primon. Sain eläinlääkäriasemalta mukaani hoito-ohjeet ja kipulääkkeen sekä suuhuuhteen. Primolle oli määrä antaa pehmeää ruokaa 5 vuorokauden ajan, eikä mitään kovaa pureskeltavaa kahteen viikkoon. Hoitajan mukaan esim. raakaruokapullat kävisivät hyvin ruuaksi, etenkin jos liha on vielä vähän kohmeista/viileää, jolloin se saattaisi tuntua Primosta mukavammalta suussa. Suuhuuhteella oli tarkoitus joko vanulapulla puhdistaa haavaa/ientä tai ruiskuttaa sitä suoraan suuhun.

IMG_20170302_164453.jpg

Krapulainen kaveri kotona, huuli ehkä hieman turvoksissa...

Primo käyttäytyi kotimatkalla todella pirteästi, ja hetken jo luulin että se touhottaisi koko illan kuin mitään ei olisi tapahtunutkaan. Kotona kuitenkin Primo alkoi hyvin nopeasti seisoskella vahvassa etukenossa jalat harallaan sen näköisenä, että se juuri ja juuri pysyi tolpillaan. Laitoin pojalle Back on Track-verkkoloimen niskaan ja asettelin sen pedille nukkumaan. Kertaalleen Primo nousi ylös, mutta lopulta väsymys voitti ja kaveri veteli sikeitä iltakahdeksaan asti. Kävimme pikaisesti pissalla ja sitten lepäily jatkui. Yö meni rauhallisesti.

IMG_20170302_170541.jpg

Seuraavana aamuna Primo oli jo pirteä oma itsensä. Kävimme kuitenkin vähän lyhyemmillä lenkeillä varmuuden vuoksi. Kaikki vaikutti olevan hyvin ja viikonloppuna lenkkeiltiin jo metsässä - pidin vain huolen, että keppejä ei pureskella tai kanniskella. Vaikeinta kahden viikon aikana onkin ollut olla antamatta puruluita, koska Primo niitä kuitenkin tasaiseen tahtiin on aina saanut. Ratkaisin asian tilaamalla Petenkoirarvikkeelta laatikollisen pehmeitä "pihvitikkuja", joita olen sitten tarpeen tullen antanut Primolle palkkana esim. kotona naksuttelusta - jotain aktivointia kun on täytynyt olla, kun lelutkin kiellettiin.

Viime keskiviikkona olimme jo agilitytreeneissäkin. Käytin tosin palkkana vain nakkeja, enkä lainkaan lelua. Nyt hampaanpoistosta on kulunut kaksi viikkoa, ja alan varmaan vähitellen palailla myös nappulan syöttämiseen raakaruoan lisäksi. Ja pakko kai on antaa vähitellen lelutkin jälleen koiran saataville. :)

 

IMG_20170313_180257.jpg

IMG_20170313_180520.jpg

Lenkillä Vaarniemenkalliolla 13.3.2017

maanantai, 6. maaliskuu 2017

Agilitytreenit OMD-areenalla 1.3.2017

Viime keskiviikkona olimme pitkästä aikaa Kelpokoiralla, eli OneMind Dogs-arenalla treeneissä. Kyseessä oli vauhtiratakurssin irtokerta, jonka ostin netistä. Olemme aikaisemmin olleet samalla kurssilla treenaamassa, mutta silloin kouluttajina olivat Tuulia ja Timo Liuhto. Nyt kurssia veti meille uusi kouluttajatuttavuus, Anna-Maija Saharanta. Primolla oli takana n. 3-4 viikon tauko ohjatuista treeneistä, ja parin viikon ajan Primon ajatukset ovat selvästi olleet tytöissä - sen vuoksi vähän jännitti, miten treenit sujuisivat.

Rata oli haasteellisen mutta ihan mentävissä olevan näköinen, yhteensä 24 estettä. Meille haastavinta ajattelin olevan keinun ihan sellaisenaan, sekä lopussa puomin molemmin puolin olevat tiukat käännökset ja niistä huolimatta vauhdin pysyminen. Radalla oli A:ta lukuunottamatta kaikki esteet, puomi mentiin kahdesti. Pyysin palkkausapua keinulle.

Tässä ensimmäinen videopätkä, esteet 1-15. Melkein ohjasin hypyn 12 väärältä puolelta, videolla näkyy Primon tekemä ohjaajan mokan korjausliike. :D Video: https://youtu.be/9oiv8be9ER4

Mutkaputkesta (este nro 8) mentiin siis ensin keinulle ja myöhemmin samasta putkesta mentiin keinun kanssa samassa linjassa oleville kepeille. Näin, miten kaikki muut meitä ennen treenanneet koirat menivät keinulle, mutten olisi ikinä uskonut että myös Primo valitsee keinun niin helposti. Keinulle sekin kuitenkin solahti. Otettiin sitten pari kertaa erikseen putkesta kepeille tuloa, jotta saatiin ajatus muuttumaan siihen suuntaan, ja lisäksi keskityin todella varmistamaan että koira lukitsi kepit.

Primo meni keinun tapansa mukaan hitaasti, mutta uskollisesti. Vaikka se ei pidä keinusta, onneksi se ei hyppele pois kesken kaiken vaan aina se lopulta ryömii loppuun asti. Vähän nopeammin pitäisi ehkä vapauttaa, nytkin videoilta näkyy miten Primo jäi vielä kontaktille ensimmäisen vapautuskäskyn jälkeen. Sen huomiokin oli kyllä ihan muualla kuin minussa tai seuraavassa esteessä sen ensimmäisen vapautuskäskyn aikana. :D Keinu hidasti koko radan suoritusta selvästi, eikä Primo muutenkaan ylipäänsä ollut kaikkein vauhdikkaimmalla tuulellaan.

Pujottelutahti oli tällä kertaa treneissä vähän verkkaista, mutta 2+2 ohjureilla kummassakin päässä mentiin. Ensimmäiset kepit meni parhaalla vauhdilla, mutta tyhmä omistaja oli laittanut ohjurit väärin ja kilttikoikkeri joutui puskemaan väkisin ohjurien alta. :D Sen verran herra taisi ottaa nokkiinsa, että seuraavat pujottelukerrat olivat vauhdiltaan maltillisempia.

Toisessa videopätkässä on esteet 21-24. Vein aluksi hypyltä 21 putkeen 22 tavallisesti pyörittämällä, kun arvelin vastakäännöksen pysäyttävän vauhtia liikaa. No, arvelin väärin, ja pyörittämällä tuli melkoisen laaja kaarros + kouluttajan mukaan oli ihan siinä ja siinä, ettei Primo valinnut väärää putkea tai keinua (tai keppejä).  Tässä video: https://youtu.be/-YRCt-yMcsk

Trenien aluksi tuli muutamassa kohdassa jälleen kiire ohjauksiin (olin unohtaa radan, taas...), kun Primolla oli enemmän vauhtia. Viimeisessä videossa, joka on ihan viimeinen pätkä koko treeneistä, Primo menee jo hitaammin mikä vaikuttaa omaan liikkumiseeni ja ohjaamiseen - homma meni vähän saatteluksi. Agility on kyllä monin tavoin haastava laji! Minä tarvitsen enemmän harjoitusta kuin miten paljon toistoja Primo jaksaa, ja sen asian kanssa tasapainoileminen on välillä vaikeaa. Treeneistä ja kouluttajasta jäi kuitenkin oikein hyvät fiilikset! Ei ollut meidän vauhdikkain päivämme, mutta hyödyllistä ja mukavaa treeniä kyllä!

Tässä vielä se viimeinen pätkä, koko rata alusta loppuun: https://youtu.be/VaJTm5_WldE

 

Treenejä seuraavana päivänä Primolla oli vuorossa katkenneen hampaan juurien poisto. Kaikki meni sujuvasti ja poika on alkanut toipuakin hyvin, mutta teen siitä vielä myöhemmin oman postauksensa.

maanantai, 27. helmikuu 2017

Treffailua

Helmikuun alussa Primolla oli lenkkitreffit Usva-nimisen koikkeritytön kanssa. Koirat tuntuivat tulevan hyvin juttuun ja leikkivätkin vähän. Viime torstaina ja perjantaina Primo ja Usva tapasivat jälleen jokseenkin romanttisemmissa merkeissä. Kumpikin tapaaminen oli onnistunut ja nyt sitten vain odotellaan, josko kevään kuluessa maailmaan putkahtaisi Primon jälkikasvua. Mahdollinen pentue syntyy Roosnell-kenneliin.

IMG_7487.jpg

IMG_7500.jpg

IMG_20170223_184339.jpgIMG_20170223_184634_1.jpg

Lauantaina osallistuimme L-SSK ry:n järjestämään Spanielien laskiaisriehaan. Ulkoilupäivän teemana oli vapaamutoinen oleskelu mukavassa seurassa Tuorlan alueella. Paikka oli tuttu muutaman vuoden takaa Suomen Kooikerhondje ry:n kesäpäiviltä. Meillä oli lauantaiksi vähän muutakin ohjelmaa, mutta tunnin verran ehdimme nauttia upeasta ilmasta ja seurustella muiden kanssa. Minulla oli kamerakin mukana, ja siinä olikin kova työ kun yritti saada ikuistettua useissa pienemmissä ryhmissä telmiviä luppakorvia. Kooikerhondjetkin oli melkoisen hyvin edustettuina. Isoon osaan kuvista päätyi ihanalla nuoruuden innokkuudellaan ja ennakkoluulottomasti kaikkien kanssa leikkivä Oorbellen Orlando "Lucky". Kaikki kuvat nähtävissä täällä: klik.

IMG_7549.jpg

IMG_7556.jpg

Eilen kävimme kiireettömällä peltolenkillä lähellä merenrantaa (kuvia täällä). Primo innostui juoksemaan hangessa ihan itsekseenkin hajujen ja jälkien perässä. Välillä se humpsahti syvemmälle lumeen melkein kaulaansa myöten. Auringonkukkapeltojen keskellä oli varmasti pupujen tai peurojen jälkiä, ainakin peltojen kiinnostavuudesta päätellen. :) Lenkki oli varsin tehokasta liikuntaa ja hyvä päätös viikonlopulle. Primo olikin loppuillasta aivan kuitti ja nukkui tyytyväisenä sohvalla BoT-loimi yllään.

IMG_7709.jpg

Katkennut hammas ei ole ainakaan toistaiseksi Primoa näkyvästi vaivannut. Toivotaan, että takapakkia ei tule ja pärjätään vielä torstaihin asti, jolloin juuret poistetaan.

IMG_20170226_212544.jpg

IMG_20170226_222355.jpg

keskiviikko, 22. helmikuu 2017

Uuden vuoden avaus

Blogin verkkainen päivitystahti jatkuu näemmä tänäkin vuonna. Paljoa ei ole kerrottavaakaan. Ruokinta-asiat ovat jälleen pyörineet enemmän mielessä, ja aloin tammikuussa pitkän tauon jälkeen lisäämään raakaruoan osuutta Primon ruoassa. Olen kyllä ollut ihan tyytyväinen Golden Eaglen kuivamuonaan, mutta kokeilen välillä taas monipuolistaa jätkän ruokavaliota. Talven aikana olen todennut Primon myös lihoneen tai saaneen massaa lisää. Alkaakohan ikä jo vaikuttaa ja ruoka tarttua paremmin koiraan, vai onko syy yksistään liiallisessa herkkujen määrässä...? :) Herkkuosastoa onkin  kevennetty sittemmin.

IMG_7422.jpg

Treenit ovat käynnistyneet varsin maltillisesti, sillä Primolle sattui eräänlainen heiluriovien väliin jääminen vuodenvaihteen tietämillä, ja tapahtuneesta aiheutuneet jumit käytiin hoidattamassa pois osteopaatilla ja hieronnassa. Lisäksi alkuvuoteen on osunut jonkin verran muita menoja, sairastelua tai sitten epikset, joiden vuoksi treenivuoro on jäänyt käyttämättä. Muutamia hyviä pujottelutreenejä ollaan kyllä saatu aikaiseksi, silloin kun hallille asti on päästy. Ostin yhden irtotreenikerran OneMindDogs-arenallekin ensi viikolle, ehkä niistä treneistä saisi sitten enemmän tarinaa aikaiseksi.

Helmikuun alussa Primo pääsi lenkille Bullbenz-tyttöjen Riannan, Lemonin ja Arielin kanssa. Lenkin kuvasato jäi sen verran laihaksi, ettei niissä oikeastaan ole mitään julkaisemisen arvoista. Koirilla oli kuitenkin hauskaa ja lumi pöllysi! Primokin innostui vähän irrottelemaan. 

Ystävänpäivänä kävimme terrierityttöjen kanssa metsälenkillä. Vaikka yritimme liikkua rivakasti, ei valo oikein riittänyt kuvien ottamiseen. Suurin osa kuvista on hirvittävän epäselviä, mutta ainakin joistain välittyy kuitenkin  vauhdikas tunnelma, joten päästin kuvia nettiin asti varsin löyhän seulan läpi. Epämääräisiä möykkyjä voi katsella täältä.

Eilen oli niin upea auringonpaiste töistä kotiin tullessa, että otin pitkästä aikaa kameran mukaan tavalliselle peltolenkille. Nopeasti se aurinko jälleen katosi metsän taa, mutta muutaman kuvan ehdin kuitenkin napata. Niitä pääsee katselemaan täältä

Primolta katkesi hammas mystisesti loppuviikolla. Katkeamistapa ja suun tarkempi tutkiskelukin osoittivat, että kyllä sinne jonkinlainen tynkä juurineen on jäänyt, ja niinpä Primoa odottaakin myös hammashoito ensi viikolla. Sitä ennen kuitenkin pidetään vielä peukkuja ja jännitetään, josko Primo pääsisi onnistuneesti treffailemaan erästä neitikoikkeria.